Kotojärven kivikautiset asuinpaikat löytyivät Mäntsälän Sälinkään ja Soukkion inventoinnin yhteydessä 2.5.2013. Kotojärveä on kuivattu 1800-luvun lopulta lähtien ja varsinainen kuivaus suoritettiin 1920-luvulla. Vanhemmissa kartoissa (mm. 1700-luvun lopun Kuninkaan kartasto) järven nimenä on Sälinkäänjärvi (Sellingejärvi). Kuivatun järven pohjoisrannalla on hiekkainen Lukonmäki, jonka etelärinne harjuineen ulottuu aivan järven entiselle rannalle. Nykyään Kotojärvi on muutaman pienen lammen sisältävä soinen lintujen pesimäpaikka, jonka koillispuolella on Kirkkosuo ja lounaispuolella Isosuo.
Kotojärvi 2 – niminen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Kotojärven pohjoisrannalla, Sälinkään Vanhakartanosta noin 640 metriä eteläkaakkoon, vanhan järven rannalla harjunpäässä. Aivan niemenkärjessä olevalle tasanteelle kaivetusta koekuopasta löytyi tummanruskean, soraisen hiekan seasta kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta. Tasanne on noin viisi metriä yli Kotojärven suon pinnan. Topografian perusteella kyseessä on suhteellisen pienialainen leiripaikka, joka on rajattu n. 35 x 35 metrin suuruiseksi alueeksi. Asuinpaikka on ehjä.
Luonti: 17.5.2013 Viimeisin muutos: 1.8.2014
Tutkimukset
Petro Pesonen inventointi 2013
Löydöt: KM 39439:1-2 kvartsi-iskoksia 2 kpl, palanutta luu
Huomautuksia: Inventointiaportin kohde nro 18
Luonti: 1.8.2014
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.