Pajarinvaaran luoteisosassa sijaitsee suuri kiviraunio, jonka pituus eteläkaakko - pohjoisluode -suunnassa on noin 40 metriä ja leveys noin 20 metriä. Raunio on ylhäältä katsottuna muodoltaan päistään pyöristynyt vinoneliö. Raunion länsireuna on jopa 3-4 metriä korkea ja melko jyrkkä. Itäreuna on loivempi, mutta selkeästi maastossa erottuva. Kivet eivät vaikuta lohkotuilta ja ne ovat melko kookkaita. tosin useimmat niistä voisivat olla nostettavissa. Kiviraunio lienee luontainen rakenne.
Kivikkoon on raivattu painanteita ja valleja. Osa painanteista on noin 2 m pitkiä ja noin 0,5 m leveitä. Vallit ovat muutaman kivikerran korkuisia. Tarkkaa lukumäärää kuopille, painanteille ja valleille on vaikea määritellä. Kuopat voisivat soveltua säilytyskuopiksi, onhan lähistöllä asuttu jo pitkään. Painanteiden ajoitus on epävarma, ne saattavat ajoittua läheisen historiallisen asutuksen mukaan tai ne saattavat olla esihistoriallisia. Kohteen funktion ja ajoituksen selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. Kivikasan päälle kasvaa puita, joilla on ikää useita kymmeniä vuosia ja kivet ovat paksun sammalen peitossa.
Erä-Eskon inventointikertomuksessa mainitaan maan- ja kivensekaisen vallin ympäröimä kuoppa Kemijoen itärannalla noin 7 km etelään Tervolan kirkolta. Mahdollisesti kyse on samasta kohteesta kuin minkä Castrénin (SMYA XIV, s. 256) mainitsee nimellä "Jatulinratas Pajarinkankaalla." Hannu Kotivuori (1985:44, kartat s. 15 ja 23) tulkitsee kohteen mahdolliseksi muinaisjäännökseksi. Todennäköisesti Kotivuoren kohde viittaa erityisesti kohteeseen "Pajarinvaara".
Luonti: 2.3.2015 Viimeisin muutos: 14.12.2017
Tutkimukset
Kalle Luoto inventointi 2014
Luonti: 2.3.2015
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.