Iso-Luolaja sijaitsee noin neljän kilometrin etäisyydellä Hämeenlinnan keskustasta, Hattelmalan järven luoteispuolisella mäellä. Iso-Luolajan historiallinen kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1385, mutta lähiympäristön löytöjen perusteella sen juuret periytyvät jo rautakaudelle. Lähistöllä sijaitsee Kalmaanmäen rautakautinen kalmisto.
1500-luvulla kylässä oli 14 taloa. Vanhin kartta on maakirjakartta vuodelta 1693, jossa kylä on kuvattu yleisluontoisesti Hattelmalanjärven pohjoispuolelle tiiviiksi ryhmäkyläksi. Hieman tarkemman kuvan saa 1700-luvun alussa laaditusta tiluskartasta, jossa kylän talot on merkitty ketjuna nykyisen Luolajantien varteen.
Karttojen perusteella kylän vanhimmat talot sijoittuvat Hattelmalanjärven läheisyyteen. Luolajan taloja oli alkujaan Alaspää, Nikkilä, Viiala, Voutila, Laurila, Holstila, Suvikas, Seppälä, Nisula, Fennilä (Vällä), Hovila, Nikunen (Rapamäki), Mattinen, Eskola, Krakula (Raakkula) ja Sipilä. Luolajan kantatalojen alapuolella Rengontien varressa oli ns. sikopiirimaa, joka oli vuoteen 1832 asti kylän yhteisomistuksessa.
Kylän rakenteeseen on vaikuttanut voimakkaasti Härkätie, joka oikaistiin Rehnbinderin toimesta 1850-luvulla kulkemaan Luolajan kautta. Tämän jälkeen asutus levittyi Härkätien uuden linjauksen varrelle.
Isojaon tonttijärjestelyä aloitettiin Luolajassa vuonna 1918, jako toteutui kuitenkin vasta vuonna 1921, jolloin vuokratilat erotettiin kantatiloistaan. Osa vanhoista tiloista siirtyi kauemmas Luolajasta. |
takaisin
Koordinaatit
MV/161/05.04.01.00/2018 HÄMEENLINNA, Luolajan seuratalon kiinteistön arkeologinen koekaivaus 2018. Tutkimusraportti.