Kohde sijaitsee Lätäsenon länsipuolella, yli sadan metrin päässä joen rannasta, jokeen lounaan suunnalta työntyvän hiekkaharjanteen eteläisen rinteen juurella, Melavaaran huipulta noin 1,8 km itäkoilliseen päin, noin kahdensadan metrin etäisyydellä Munnikurkkion entisen rajavartioaseman ja Alavenerannan väliseltä mönkijäuralta. Alue on maaperältään hienohiekkaista, harvakseltaan tunturikoivuja kasvavaa kangasta.
Kohde on kivikautinen tai varhaismetallikautinen asuinpaikka. Laajassa maapaljastumassa, jonka tuulieroosio on kuluttanut hienohiekkaiselle harjanteelle, havaittiin halkaisijaltaan noin kuusimetrisellä alueella muutamia kvartsi- ja kvartsiitti-iskoksia sekä useita kymmeniä palaneiden kivien kappaleita. Löytökeskittymän keskikohdan koordinaatit ovat P 7656277 / I 305326. Keskittymän kookkaimpien kivien halkaisijat ovat noin kymmenen senttimetriä, mutta useimmat kivistä ovat jonkin verran pienempiä. Paikalla sijaitsee selvästi esihistoriallinen kivetyn tulisijan jäännös.
Löytökeskittymän keskivaiheilla hiekkaa kaavittiin varovasti kaivauslastalla kulttuurikerroksen paksuuden ja säilymisasteen selvittämiseksi. Kulttuurikerroksen todettiin tuhoutuneen kokonaan sekä tulisijan jäännöksen alueella että sen lähiympäristössä. Ihmistoimintaan liittyvät löydöt olivat rikastuneet eroosion sekoittamaan löyhään hiekkakerrokseen, jonka paksuus vaihtelee kolmesta seitsemään senttimetriin ja jonka alla on häiriintymätön pohjamaa. Koska häiriintymätöntä kulttuurikerrosta ei enää ollut jäljellä, päätettiin löytökeskittymän alue käydä pikaisesti kaivauslastalla läpi ja kerätä talteen kaikki havaitut löydöt, jotta mahdollisesti saataisiin talteen sellaista löytöaineistoa, joka antaisi lisätietoa asuinpaikan ajoituksesta ja luonteesta. Paikalta saatiin kerättyä kaikkiaan 26 löytöä, joiden joukossa on hiotun liuske-esineen katkelma, kaksipuoleisesti retusoidun kvartsiittiveitsen katkelma, kvartsiitti-, liuske- ja kvartsi-iskoksia, kaksi kappaletta palanutta luuta sekä kolme pientä kappaletta tunnistamatonta, huokoista ainesta, joka vaikuttaa alkuperältään mahdollisesti vulkaaniselta.
Talteen kerättyjen löytöjen tarkempia koordinaatteja ei kirjattu, koska ilmeisesti ne kaikki ovat eroosion seurauksena liikkuneet alkuperäisiltä paikoiltaan. Palaneet kivet jätettiin löytöpaikoilleen, jotta niiden levinneisyys havainnollistaa vielä tulevaisuudessakin löytöpesäkkeen sijaintia ja laajuutta.
Tuhoutuneen asuinpaikkapesäkkeen keskeisimmän osan halkaisija on ollut alle kymmenen metriä. Kivikaudella tai varhaismetallikaudella kohteen alueella on sijainnut ainakin yksi varsin suppea-alainen asuinpaikkapesäke, kenties yksittäisen perheen asumus, jota on ehkä käytetty kohtalaisen lyhytkestoisesti. Paikalta talteen kerätty löytöaineisto on vähälukuisuudestaan huolimatta monipuolinen. Vastaavanlaisia asuinpaikkapesäkkeitä voi sijaita lähiympäristössä lisääkin, mutta niiden paikallistaminen vaatisi alueen laajamittaista koekuopittamista. |