Kohde sijaitsee Pikku Tuulijärven eteläpuoleisella männikköisellä harjanteella, jonka järvenpuoleinen rinne viettää loivasti rantaa kohti, muodostaen terassimaisia tasanteita. Maaperä kohteen alueella on enimmäkseen hienoa hiekkaa. Lännen ja etelän suunnilta harjannetta rajaavat puronotkot, ja hiekkaisen alueen itäpuolella maasto on kallioista. Maanpinta on kulunut paikoin paljaaksi lähellä järven rantaa, luontaisella hyvällä leiriytymispaikalla. Ranta kohteen kohdalla on matala ja hiekkapohjainen, ja noin kymmenen metrin päässä rannasta on nykyisinkin ilmeisen ahkerassa käytössä oleva kivillä reunustettu nuotiopaikka.
Kohde on muinaisjäännösryhmä, joka muodostuu kivikautisesta tai varhaismetallikautisesta asuinpaikasta ja yhdeksästä pyyntikuopasta. Kohdassa P 7706600 / I 571796, noin kahdenkymmenen metrin etäisyydellä Pikku Tuulijärven rannasta, noin puolitoista metriä järven pintaa ylempänä, havaittiin paljaaksi kuluneella maanpinnalla kvartsi-iskos. Iskoksen löytöpaikalle kaivettiin kaivauslastalla koekuoppa, jonka laajuus oli noin 0,5 m x 0,5 m. Kuopasta löytyi kaksi iskosta lisää, ensimmäinen noin kymmenen senttimetrin syvyydeltä ja toinen noin kahdenkymmenen senttimetrin syvyydeltä. Pintamaa vaikutti sekoittuneelta noin kymmenen senttimetrin syvyydelle saakka. Syvemmällä hienohiekkaisessa maaperässä oli noensekaisia värjäymiä, jotka jatkuivat noin 25 cm syvyydelle. Kaikki kolme iskosta kerättiin talteen. Lisäksi kohdissa P 7706602 / I 571800 ja P 7706580 / I 571775 havaittiin noin neliömetrin laajuiset palaneiden kivien keskittymät, jotka voivat olla esihistoriallisten tulisijojen jäännöksiä. Enempää koekuoppia ei alueelle kaivettu, mutta esihistorialliseksi asuinpaikaksi sopiva maasto jatkuu noin kymmenen metriä eteläisemmän palaneiden kivien keskittymän eteläpuolelle.
Pyyntikuopat sijaitsevat pääosin asuinpaikan eteläpuolella, pohjois-eteläsuuntaisena jonona, joka kulkee harjanteen poikki. Kuopat ovat melko matalia ja loivapiirteisiksi sortuneita, lähes vallittomia, mutta kuitenkin maastossa kohtalaisen selvästi erottuvia. Dokumentoitujen pyyntikuoppien ympäristössä on myös muutamia epämääräisempiä kuopanteita, joista jotkin voivat olla tunnistamattomiksi sortuneiden pyyntikuoppien jäännöksiä, mutta joista useimmat kuitenkin ovat todennäköisesti luonnollisten prosessien synnyttämiä, ehkä vanhoja tuulenkaatoja. |