Suuri-Horkka sijaitsee Linnansaaren kansallispuistossa, Haukiveden ja Äimisveden välissä. Saaressa on ollut asutusta viimeistään isonjaon aikaan. Horkansaarta esittävä isojakokartta on vuodelta 1811, jolloin asutus on ollut samalla paikalla kuin nykyinenkin talo pihapiireineen. Asutusta on todennäköisesi ollut jo 1700-luvulla, ellei aiemminkin. 1800-luvun puolivälistä peräisein olevaan pitäjänkarttaan paikalla on merkitty torppa. Peltoa on merkitty molemmissa kartoissa myös itäpuolella olevaan Pieni-Horkan saareen, joka on nimellä Huuhtisaari 1800-luvun kartoissa. Vuoden 1864 purjeväyläkartassa numero 5 Horkansaari on nimelle Härkinsaari.
Nykyisin tila on autio ja asuinrakennus huonokuntoinen, pärekatto on jo paikoin puhki. Vieressä on huonokuntoinen ulkorakennus. Pihalla on saunarakennuksen betonisokkeli. 30 metriä asuinrakennuksen pohjoispuolella on kellarin jäännös kallion kupeessa. Kellari on sisäosaltaan 1,5x3 metriä, seinät on ladottu kivistä ja ympäröity maavallein. Kattoa ei ole säilynyt. Kellariin johtaa metrin levyinen käytävä. Talon pihapiirissä on kiviröykkiöitä ja matalia kiviaitoja. Saaressa laidunnetaan lampaita, jotka ovat pitäneet pihan kasvillisuutta kurissa.
Noin 50 metriä asuinrakennuksesta on kaksi kivijalkaa, kooltaan 4x4 ja 2x3 metriä ja 10 metriä niistä kaakkoon on kaksi romahtanutta rakennusta, joista toinen ilmeisesti asuinrakennus koko 6x6 metriä ja sen vieressä ulkorakennus 6x10 metriä, molemmat on tehty betonisokkelin päälle. Horkansaaren kiinteistön muodostushistorian mukaan tila on jaettu vuonna 1935, mahdollisesti rakennukset ovat peräisin siltä ajalta. Rakennusten pohjoispuolella menee länteen rantaa kohti vanha tieura, jota reunustaa kiviaita. Rakennuksista kaakkoon jatkuu vanha peltoalue, jossa on kymmenittäin kiviröykkiöitä ja useita kiviaitoja. Kiviaitoja kulkee välillä kaksi rinnakkainkin ja ne ovat melko leveitä. Kiviaitoja ja röykkiötä ulottuu lähes vastakkaiseen rantaan asti. Alue on ilmeisesti myöhempää viljelysmaata kuin 1800-luvun isojakokartassa merkitty, joka keskittyy nykyisen pihan kohdalle ja siitä koilliseen kallioiden väliseen notkelmaan. Notkelma on selvästi kivettömämpää ja siellä ei ole röykkiöitä kuin muutama pieni ja hieman matalaa kiviaitaa. Notkelman pohjoislaidalla on mäen rinteessä kaksi kellarikuoppaa 15 metrin etäisyydellä toisistaan. Niistä eteläisempi on kooltaan 3x4 metriä, syvyys reilu metri ja pohjoisempi 3x3 metriä, syvyys metri. Molempiin johtaa noin metrin leveä käytävä. Saaren itäkärjessä lähellä Pientä-Horkkaa on myös kolme raivausröykkiötä ja lisäksi tervahauta. Maaperä siellä on hiekkaa ja raivausröykkiöt ovat ehkä kaskiraunioita, maaperä vaikuttaa tuulenkaatojen perusteella palaneelta, aluetta lienee kaskettu. Suurin osa Suur-Horkan röykkiöistä on kuitenkin peltoviljelyn raivauksessa syntyneitä eivätkä kaskiraunioita. Tervahauta on omana muinaisjäännöskohteenaan, Suuri-Horkka 2. |
takaisin
Koordinaatit
MV/383/05.04.01.00/2021 RANTASALMI, Linnansaaren kansallispuiston arkeologinen inventointi 2020. Tutkimusraportti.