Ympäristön kuvaus
Niileskankaan korkein kohta on kivikkoinen kumpare. Sen koillispuolella on kosteampi alue, josta lähtee jo 1950-luvun kartoilla näkyvä oja Niilesjärveen. Alueella kasvaa arviolta lähemmäs 100-vuotiaita mäntyjä, kaivantojen päällä puuntaimia. Aluskasvillisuus koostuu sammalista, jäkälistä ja varpukasveista. Kaivannot sijaitsevat korkeimman alueen koillisreunalla.
Alueena rajatun kohteen havainnot luoteesta lähtien:
1) Hevosenkengän mallinen, matalaa käytävää muistuttava kaivanto, jolla pituutta yhteensä noin 18 metriä. Kaivannon syvyys on noin 60 cm ja muodostuneen "käytävän" leveys on 0,6–2 metriä. Maata näyttää nostetun erityisesti hevosenkengän "sisälle". Kaaren suunta luoteeseen.
2) Koilliseen päin hieman kaareva kaivanto, jolla pituutta noin 8 metriä. Maata ja kiviä on nostettu koillisreunalle, mikä muodostaa vallin.
3) Noin 24 pitkä, hieman epäselvästi hahmottuva leveä, rinteen reunan suuntainen kaivanto.
4) Luoteeseen päin kaareva, noin 7 metriä pitkä kaivanto.
5) Luoteeseen päin kaareva, noin 7 metriä pitkä kaivanto.
6) Noin 1,5 metriä syvä ja 3 x 8 metriä laaja, itä-länsisuuntainen kuoppa kivikossa, korkeat vallit/kuopasta kaivettu aines erityisesti pitkillä sivuilla.
7) Noin 2 metriä syvä ja halkaisijaltaan noin 5 metrin kokoinen. kivikon reunalle kaivettu kuoppa, vallit.
8) Halkaisijaltaan noin 2,5 metrin laajuinen, matala kuoppa kivikossa, jossa vallit.
Kaivannot vaikuttavat yleisesti ottaen nuorilta, eikä kaivantojen kivikkoisilta ja soraisilta pohjilta voitu havaita mitään iäkkääseen kohteeseen viittaavaa tai apua niiden tulkintaan. Ainakin osa kaivannoista (hevosenkengän muotoinen ja kaarevat kaivannot) voi olla armeijan harjoituskaivantoja 1900-luvulta, sillä noin 5 kilometriä länsiluoteeseen on Hiukkavaaran vanha kasarmialue ja harjoitusalueita on tarvittu - 1960-luvulla armeijan käynyt henkilö muistelee "jossain Niileksen suunnalla poteroita" kaivetun. |