Hamarijärven pintaa on säännöstelty kahden padon avulla, joista toinen on Putimenlahden pato Hamarijärven eteläosassa ja Hamarijärven pato pohjoisosassa Kirjakkalan ruukkialueella. Viimeksi mainittu on rakennettu jo 1600-luvun lopulla, mutta Putimenlahden pato on ilmeisesti paljon nuorempi. Selvää arkistolähdettä sen rakentamiselle ei löytynyt, mutta paikalla ei ole patoa vielä 1800-luvun Senaatinkartastossa tai pitäjänkartassa eikä vielä vuoden 1917 isojaon täydennyskartassakaan, mutta vuoden 1948 ilmakuvassa se näkyy selvä patovalli. Tätä aiemmin ilmeisesti on vesi kuitenkin virrannut osin kaivettua ja osin luonnollista uomaa Sahajärveen Lindruusinsuon kautta.
Padon keskiosa, jonka pituus on noin 9 metriä ja leveys 2,5 metriä on tehty huolellisesti luonnonkivistä kasatusta patomuurista, jossa näkyy kolme kivikerrosta, kivien koko noin 100 x 40 cm ja niiden päällä on noin 20 cm paksu betonikansi. Patomuurin alaosassa näkyy sen alaosaan jätetty aukko, jonka kohdalla vastapuolella patomuuria on rautakehikolla suojattu sulkuportti ja nostomekanismi betonikannen reunassa. Padon näkyvä korkeus on noin 1,5 metriä tällä kohtaa. Betonikannella varustetun osuuden molemmin puolin jatkuu patovalli, josta noin 10 metrin matka molemmin puolin sulkua on tuettu betoniseinämällä Hamarijärven puolella, Linduusin puolella tukea ei ole ja valli on tehty luiskaksi. Betonilla tuetun osan ulkopuolelle rakenne jatkuu vielä maavallina, joka tasoittuu maanpinnan tasoon noin 15 metrin päässä. Koko patorakenteella on yhteensä pituutta noin 48 metriä.
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.