 |
| Loviisa |
|
| kiinteä muinaisjäännös | |
Idlaxby Östra Åkeren |
1000051570 |
| Tyyppi: | asuinpaikat kylänpaikat |
| Ajoitus: | historiallinen, 1600-luku |
| Tarkenne: | Mahdollinen keskiajan tai uuden ajan alun tontti |
 takaisin |
|
 Koordinaatit |
|
ETRS-TM35FIN P: 6692784 I: 447052 YKJ P: 6695594 I: 3447201 ETRS89/WGS84 Lat: 60.36802412° Lon: 26.04002664° ETRS89/WGS84 Lat: 60° 22.0814' Lon: 26° 2.4016' ETRS89/WGS84 Lat: 60° 22' 4.8868" Lon: 26° 2' 24.0959" |
| Kuvaus |
| Idlaxby mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1414. Porvoon läänin vuoden 1540 maakirjaan on merkitty Idlaxbyhyn oli kuusi talonpoikaa (4 täysveroa). Vuonna 1557 Idlaxbyssä oli 11 veronmaksajaa, joista kuusi oli ulkokylänmiehiä.
Kohdetta ei ole merkitty Samuel Broteruksen vuoden 1691 kartalle tai vuotta 1691 nuoremmille kartoille. Kohteessa on laitumella vastaavanlaisia rakenteita kuin läheisellä Idlaxbyn autiotontilla. Myös pohjoisella kalliolla on kivirakenteita. Kohteessa on myös teiden, aitausten ja karjakujien jäännöksiä. Kohdetta ei ole kartoitettu ja sen rajaus on suuntaa-antava. |
| Luonti: 27.5.2024 Viimeisin muutos: 12.11.2024 |
| Alakohteet |
| Kujanne |
| Tyyppi: kulkuväylät, tienpohjat |
| Koordinaatit ETRS-TM35FIN P: 6692626 I: 446931 |
| Kuvaus: Kujanne sijoittuu matalan ja laakean, osittain metsäisen kumpareen eteläosaan kumpareen lakialueen itäreunalle melko avoimelle alueelle. Jäännös on pitkänomainen ja kulkureittimäinen kivistä raivattu alue, jonka reunoilla on suurempia ja pienempiä kiviä sekä keskellä kivettömämpi alue. Loivahkossa rinteessä olevaa luonnonkivikkoa on raivattu ja keskelle on jäänyt raivauksen jäljiltä kivettömämpi alue. Kujanteen alkupää: koordinaatit 6692626 / 446931; kujanteen loppupää 6692611 / 446931 Maastokäynnillä 2024 kohdetta ajateltiin alustavasti karjakujanteeksi. Raportoinnin yhteydessä tehdyn analyysin perusteella kohde vaikuttaa kuitenkin enemmän muunlaisen kulkureitin osalta. Karjakujanteet ovat yleensä selkeästi karjan kulkua ohjaavia, esimerkiksi kulkua estäviä tai tiettyyn paikkaan johtavia. Maastossa havaitun kujanteen kohdalla ei ollut kuitenkaan sellaista maankäytöllistä perustetta selkeästi löydettävissä. Vuoden 1958 ilmakuvan perusteella jäännös vaikuttaisi olevan osa alueella kulkevaa etelä-pohjois-suuntaista kulkureittiä. Kulkureitti voi olla jo vanhakin ja liittyä Idlaksin kylästä kujanteen koillispuoleisella alueella sijaitsevalle sarkapellolle kulkemiseen. Tämä sarkapelto voi olla 1690-luvun kartalle merkitty peltoalue nimeltä Stoor haga gierdan. Tulkinta hyvin vanhasta kulkureitistä on kuitenkin vain oletus. Kujanteen läheisillä kumpareilla havaittiin vuoden2024 maastokäynnillä kolme röykkiötä ja kaksi kuoppaa, jotka on kuvattu tarkemmin alakohteen kujanne raportissa. |
| Luonti: 23.1.2025 |
| Latomus 1 |
| Tyyppi: kivirakenteet, latomukset |
| Koordinaatit ETRS-TM35FIN P: 6692547 I: 446995 |
| Kuvaus: Jäännös on arviolta noin 2,5 x 2 metrin laajuinen rakenne ja se koostuu isosta siirtolohkareesta sekä sen yhdelle puolelle kasatusta matalasta kiveyksestä, joka on turvettunut. Siirtolohkareen tasainen kylki on kiveyksen puolella korkein ja laajin kooltaan. Kiveyksen reunalla on suurempia kiviä ja keskellä pienempiä. Kiveys voi ulottua siirtolohkareen itäpuolelle, mutta tällä alueella voi olla myös latomuksesta poisheiteltyjä kiviä tai latomuksen jatkeeksi myöhemmin esimerkiksi laidunmaan raivauksessa kasattuja kiviä. Latomuksen kiveys on matalimmallaan maantasainen ja korkeimmillaan arviolta 30–40 korkeimpien kivien ulkolaidalta mitattuna. Siirtolohkareen korkein mitta on arviolta 1 m ja leveys hieman enemmän, ehkä noin 1,30 metriä. Jäännöksessä havaittiin olevan nokimaata. Nokimaa voi olla tulenpidosta paikalla johtuvaa, sillä lohkare on tarjonnut suojaisan nuotiopaikan. Lohkareen pinnalla ei kuitenkaan havaittu varsinaisesti palojälkiä tai muuta tulenpitoon viittaavaa. Tulenpidon jälkiä ei myöskään havaittu kiveyksen kivissä. Alueella on voitu myös tehdä maanpinnan kasvillisuuden polttoa laitumen kasvun parantamiseksi, mistä noki voisi olla peräisin. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö kyseessä voisi olla myös polttohautaukseen viittaava nokimaa, sillä se tuli selkeästi latomusmaisesta rakenteesta. Jäännöksen rakenne vaikuttaa selkeästi ihmisen tekemältä. Rakenne ja nokimaa viittaavat mahdolliseen hautarakenteeseen ja hieman samantapainen, todennäköiseksi rautakautiseksi haudaksi tulkittu rakenne 1 tunnetaan Pyhtäältä Haasianiemestä. Jäännöksen sijaintipaikkana oleva mäenkumpare on ollut vielä keskirautakaudella sokkeloisessa saaristossa oleva pieni saari. Sen ohitse on voinut kulkea vesiteitse rannikon suuntaisesti länteen ja itään. Rautakauden lopulla/keskiajan alussa sijaintipaikkana olevan mäenkumpareen itäpuolelta on ulottunut ilmeisesti vielä pieni lahti mäenkumpareen eteläpuolisen pellon pohjoisosaan. |
| Luonti: 22.1.2025 |
| Latomus 2 |
| Tyyppi: kivirakenteet, latomukset |
| Koordinaatit ETRS-TM35FIN P: 6692751 I: 446946 |
| Kuvaus: Jäännös sijoittuu osin kallioisen ja osin mineraalimaapeitteisen mäkialueen etelään työntyvälle niemekkeelle sen lakialueellee alakohteen sarkapelto länsipuolelle. Jäännös on muodoltaan suorakaiteenomainen ja suurehko kivistä tehty latomus. Siinä on suurempia kiviä reunoilla ja pienempiä keskellä. Kivien välissä on maatäytettä. Jäännöksen keskellä on poikittainen vallimainen muodostuma maata ja ilmeisesti kiveä, samoin jäännöksen pohjoispäässä. Kohdetta ei mitattu maastossa, mutta se on arviolta 6 x 3 m laajuinen. Latomusta on ehkä kaiveltu jossakin vaiheessa ja mahdollisesti vallit ovat syntyneet tämän kaivelun yhteydessä. On kuitenkin mahdollista, että latomus on alun perinkin muodostettu jokseenkin säilynyttä muotoaan vastaavaksi. Maastossa jäännöstä tarkasteltaessa pohdittiin, voisiko kyseessä olla esihistoriallinen hautarakenne. Pernajan-Pyhtään seudulta tunnetaan useampia pronssi- ja rautakauteen ajoitettuja röykkiöitä ja latomuksia käsittäviä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Rannankorkeuden perusteella kyseessä voisi olla rautakauteen ajoittuva rakenne. Jäännös on sijoittunut keskisellä rautakaudella mereen etelään pistävään kallioniemekkeeseen sen laelle ja niemekkeen eteläpuolella on ollut muutamia pieniä saaria. Ei ole poissuljettua, etteikö kallion laella olisi voinut olla myös jokin alueen historialliseen viljelyyn ja laidunnuksen liittyvä rakennus tai rakennelma. Tällöin latomus 2 voisi olla esimerkiksi rakennuksen tai rakennelman perustus. Historiallisilla ilmakuvilla tai kartoilla ei näy rakennusta tällä paikalla. Latomus 2 sijaintikumpareella havaittiin vuonna 2024 maastokäynnillä myös kaksi röykkiötä, jotka kuvataan tarkemmin alakohteen latomus 2 maastokäynnin raportissa. |
| Luonti: 22.1.2025 |
| Sarkapelto |
| Tyyppi: työ- ja valmistuspaikat, viljelmät |
| Ajoitus: historiallinen |
| Koordinaatit ETRS-TM35FIN P: 6692707 I: 447000 |
| Kuvaus: Sarkapelto sijoittuu korkeampien mäkialueiden väliselle alueelle ja on joka puolelta mäkien tai ylävämpien alueiden ympäröimä. Alueella on nähtävissä vierekkäin pitkänomaisia kapeita peltosarkoja, joiden välissä on syvennys eli vesivako. Sarat ovat jokseenkin pohjoinen-etelä-suuntaisia. Sarkapelto jatkuu sen eteläosan halkaisevan ison ojan eteläpuolella. Oja on kaivettu pellon läpi 1870-lukuun mennessä. Vaikuttaa mahdolliselta, että sarkapelto on vanhimmilta osiltaan vuoden 1691 kartalla näkyvän Östra Åkeren -peltoalueen pohjoispuoleinen pieni peltoalue nimeltä Stoor haga gierdan. Nämä pellon vanhimmat osat voisivat sijoittua 2,5–5 m mpy korkeuskäyrän väliin. Peltoala on todennäköisesti laajentunut etelään sen jälkeen, kun maaperä 2,5 metrin käyrän alapuolella on ollut riittävän kuivaa peltona viljeltäväksi. Vuoden 1919 kartan mukaan sarkapelto olisi osa viljelyssä oleva peltomaata. Näin sarkoihin olisi vielä ainakin 1900-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut maanmuokkaus. Sarkapeltoa ei kuitenkaan vaikuta kynnetyn koneellisesti vaan hevosella, minkä vuoksi vesivaot ja sarat ovat säilyneet. Peltosarat näyttäisivät syntyneen siten, että sarkaa on kynnetty hevosvetoisella kyntöauralla reunoista hieman keskelle päin ja tällöin saran pinta muodostuu kuperaksi tai hieman keskeltä kulmikkaaksi. Ruotsissa käytetään kuperammasta sarasta nimitystä välvda åkrar ja kulmikkaammasta nimitystä ryggade åkrar . Sarkojen väliin syntyy kynnön vaikutuksesta syvennys eli vesivako, joka muodostaa erotuksen sarkojen väliin. Näitä syvennyksiä on voitu myöhemmin tarkoituksella syventää kaivamalla niihin oja esimerkiksi pellon kuivumisen parantamiseksi. Kapeiden sarkojen peltoja vesivakoineen on säilynyt ilmeisesti suhteellisen harvoin, sillä ne on yleensä myöhemmin kynnetty koneellisesti laajemmiksi peltoaloiksi ja sarat ovat kadonneet. Lisäksi sarkojen väliset vesivaot on voitu kaivaa syvemmiksi ojiksi, jolloin sarkojen välisen syvennyksen muoto on muuttunut. Vuoden 2024 maastokäynnillä sarkapellon yhteydessä havaittiin 6 röykkiötä ja tasanne, jotka on kuvattu alakohteen Sarkapelto maastokäynnin raportissa tarkemmin paikkatietoineen. |
| Luonti: 22.1.2025 |
| Tutkimukset |
| V.-P. Suhonen & Jouni Taivainen inventointi 2024 |
| Luonti: 28.5.2024 Viimeisin muutos: 10.3.2025 |
| Veli-Pekka Suhonen, Jouni Taivainen, Andreas Koivisto ja Päivi Maaranen tarkastus 2024 |
| Huomautuksia: Raportit alakohteista latomus 1, sarkapelto, latomus 2 ja kujanne, P. Maaranen 2025, Museoviraston sähköisessä arkistossa sisältävät GPS-paikannustiedot maastokäynnillä havaituista erilaisista jäännöksistä. |
| Luonti: 10.3.2025 |
| Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta. | |
| Linkit Museoviraston muihin aineistoihin |
|
|
 |
| × | ||
| < |
|
> |