Suuri Kalmosaari sijaitsee Pisavuorelta noin 2,3 km itään. Saari on pitkänomainen, luode-kaakkosuuntainen, melko matala ja tasalakinen. Pääosin saaren maaperä on moreenia, mutta sen itäreunalla ja pohjoispäässä on avokalliota. Saaren kasvillisuus on nuorta ja tiheää mäntymetsää. Saaren pohjoispäässä, kallion rajalla kasvaa myös kuusia ja täällä maaperä on melko savista. Saarta on ikimuistoisista ajoista käytetty tarvepuun hankintaan, jonka lisäksi sieltä on otettu hiekkaa kotitarpeiksi länsirannalla olevasta pienehköstä hiekkakuopasta.
Saaren laella, moreeni- ja saviperäisellä alueella on noin 30 kpl hautamaisia, pitkänomaisia ja matalia painaumia, jotka erottuvat maastossa enemmän tai vähemmän selvästi. Painaumien pituus on 1,5-2,0 m ja leveys noin 0,5 m. Painaumien suunta on vaihtelee lounas-koillinen -suunnasta luode-kaakko -suuntaan. Painaumat muodostavat paikoin pieniä ryhmiä, ja paikoin ne leikkaavat toisiaan.
Perimätiedon mukaan saareen on haudattu isonvihan aikana sinne menehtyneen kasakkapartion jäännökset. Saaren on arveltu olleen myös kesähautuumaasaarena. Saaresta on kerrottu löytyneen ihmisen luita hiekan oton yhteydessä ja myöhemmin luita on kerrottu löytyneen painaumia kaivettaessa.
Vuoden 2011 tarkastuksen aikana hiekkakuopan reunoilta havaittiin muutama kvartsi-iskos.
Luonti: 15.2.2000 Viimeisin muutos: 31.10.2013
Tutkimukset
Museovirasto/Karim Peltonen tarkastus 1997
Löydöt: luita
Huomautuksia: Paikkaa oli kaiveltu muutama vuosi ennen tarkastusta, jolloin eräästä hautapainanteesta olisi tullut esille luita. Myös Peltonen kaivoi eräästä haudasta esille luita, jotka kerättiin talteen analysointia varten.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 23.10.2013
Turun yliopisto/Ville Laakso, Juha Ruohonen ja Stanislav Belsky (Kunstkamera-museo) tarkastus 2011
Löydöt: TYA 890:luita
Huomautuksia: Saaressa havaittiin runsaasti painanteita, niistä selkeimmät saaren eteläosassa; pohjoisempana on epämääräisiä kuoppia. 24 painanteesta mitattiin sijainti, koko ja suunta.
Painanteen 3 kohdalle avatusta koekuopasta todettiin noin 15 cm:n syvyydessä sekoittuneesta maasta luita, mm. paloja kallosta ja lantiosta. Luut eivät olleet in situ.
Painanteen 13 eteläpäähän avatussa koekuopassa oli 25 cm:n syvyydellä painanteen pohjasta mitattuna useita putkiluita yhdessä nipussa. Oppaana olleen Eero Holländerin kertoman mukaan Karim Peltosen vuonna 1997 talteen ottamat luut oli sittemmin palautettu (ilmeisesti analysoimatta) alkuperäiselle löytöpaikalleen, johon myös muinaisjäännöskyltti oli pystytetty.
Painanteeseen 14 kaivetussa koekuopassa todettiin 110-135 cm:n suhteellisen isokokoisia, mutta irrallisia puun paloja. Maa oli sekoittunutta, kunnes muuttui puhtaaksi 155 cm:n syvyydessä.
Luonti: 5.11.2012 Viimeisin muutos: 23.10.2013
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.