Sijaintipaikka on Luodon kunnan saariston pohjoisosassa Köbergsgrundenin pääsaaren pohjoisrannassa.
Vesirajassa oleva haaksirikkopaikka, josta on löytynyt runsaasti esineistöä, mutta ei hylkyä. Haaksirikkopaikka löytyi syksyllä 1978, kun kolme poikaa löysi rannan kivilouhikosta rahoja. Pietarsaaren museon Pekka Toivanen organisoi tutkimuksia paikalla 1979, jolloin myös Museoviraston Risto Halme oli mukana. Haaksirikkopaikalla pidettiin tutkimusleiri Pietarsaaren kaupunginmuseon johdolla yhdessä Bothnia Navalis ry:n kanssa myös heinäkuussa 1986. Alueelta on vesirajan tuntumasta kivien seasta löydetty mm. kolikoita, astioiden ja liitupiippujen palasia, vyönsolkia, nappeja, sormustimia, tiiliskiviä ja ikkunalasia. Löytyneet kolikot, jotka ovat kaikki ruotsalaisia, ajoittuvat vuosille 1681-1719. Löytöpaikalta ei ole löytynyt hylyn osia. Oletettavasti jäät ja myrskyt ovat jauhaneet aluksen rikki kivilohkareita vasten ja osat ovat ajelehtineet pois. Tutkimuksissa löytyneitä esineitä on Pietarsaaren kaupunginmuseon kokoelmissa.
FM Jouni Mustonen ja FM Jusa Peltoniemi ovat tutkineet kohteen tutkimushistoriaa, esinelöytöjä ja arkistolähteitä. Köbergsgrundenin luo haaksirikkoutui Kokkolaan muuttomatkalla olleen kauppias Henrik Kuhlbergin kuutto 1722. Kuhlbergin aluksen lastina oli Kokkolan tuomiokirjojen liitteiden mukaan pääasiassa kauppatavaraa ja joitakin muuttokuormaan kuuluneita huonekaluja. Kohteen tutkimusta on vaikeuttanut se, että Köbergsgrundenin ja Koppargrundetin (nro 1000017754) esinelöytöjä on sekoitettu toisiinsa ja on luultu, että on kyse vain yhdestä haaksirikosta eikä kahdesta samana vuonna tapahtuneesta haaksirikosta (Jouni Mustosen pro gradu tutkielma Merellinen perintömme. Tieto ja sen tallentuminen muuttuvassa kulttuuriympäristössä. Jyväskylän yliopisto, 2019. Jusa Peltoniemen pro gradu tutkielma Köbergsgrundenin epäluuloinen kilpikonna. Luodon vuoden 1722 haaksirikkojen esinelöydöt 2000-luvun tutkimuksen valossa. Turun yliopisto, 2023). |
takaisin
Koordinaatit
Köbergsgrundet-86, 13.-20.7.1986; Vedenalaistutkimus; 1986