Kohde on laajempi asuinpaikka-alue Peräahteen ja Hotopohjan tilojen alueella. Paikka tarkastettiin inventoinnissa 15.10.1997, jolloin inventoija sai haltuunsa maanomistajan vuosikymmenten kuluessa löytämiä kiviesineitä (KM 30568:1-3) ja kvartseja (:4), sekä keräsi muutamia uusia kvartsilöytöjä (:4, :6-8). Koko löytöalueen laajuus on itä-länsisuunnassa runsas 400 m ja etelästä pohjoiseen n. 400-500 m. Löytöalue jakautuu oikeastaan kolmeen eri alueeseen: 1. Länsirannan kivi- ja kvartsilöytöihin, 2. itäosan erillisen ns. Suosaaren kivi- ja kvartsilöytöihin sekä 3. suosta tulleisiin puunkappaleisiin ja -esineisiin. Talteen otetut löydöt ovat (alan:o 2) poikkikirves Peräahteen hiekkakuopasta 1950-luvulta, :4-7 tilan itään ja kaakkoon viettäviltä pelloilta sekä :3 ja :8 tilaan kuuluvan soituneen lahden keskellä olevan osin kallioisen Suosaaren laelta pellosta, talosta n. 280 m itään. Viimeksi mainittua voi vesialueen erottamana pitää erillisenä asuinpaikkana, vaikka se onkin tässä vain luettu Peräahteen-Hotopohjan erilliseksi alakohteeksi. Taltta (:1) on löytynyt Hotopohjan tilan (Rn:o 1:12) puolelta, heti talon ala-/itäpuolelta ulkorakennuksen vierestä pellosta.
Hiekkakuopan osat asuinpaikkaa lienevät pääosin tai kokonaan tuhoutuneet; ensin kotitarveotossa ja myöhemmin TVL:n ottaessa hiekkaa. Hiekkakuopan löydöt ovat n. 50-55 m korkeudesta. Peltolöydöt ovat alempaa, n. 35-45 m korkeudesta ja niitä on lähes suostaraivatun pellon rajaan saakka. Lisäksi Kostiainen on suosta löytänyt erilaisia työstettyjä puunkappaleita, osa ilmeisesti mm. liistekatiskoista suon länsireunaa ja pellon alareunaa noudattavan ojan kohdalta Peräahteen tilan puolella pohjoisessa, verkonkiveksiä (tuohipunoksia ja ilmeisesti urallisia painokiviä) Hotopohjan puolelta rajaa peruskartalle merkittyjen latojen kohdalta kauempaa suosta sekä mahdollisen veneen kylkikaaripuun Suosaaren itäreunasta. Puuesineiden ainakin osittainen liittyminen kivikautisen asutukseen on mahdollista. Hotopohjassa tiedetään kalastetun hauen kutuaikaan vielä 1900-luvulla veden ollessa korkealla keväällä. 1800-luvulla ennen Lohjanjärven vedenlaaskua (n. 1,5-2 m) varsinainen järven vesialue on ulottunut myös tänne saakka nykyisestä järvenlahdesta, Hauravedestä, yli 1,5 km päästä. Näyttää siis siltä, että paikalla on laaja-alainen kivikautinen asunpaikkasikermä, joka myös korkeuksien perusteella ajoittuu varhaismesoliittiselta ainakin myöhäöismesoliittiseen aikaan, ehä pidempäänkin. Hotopohjan muinaislahden alueelta löytyi inventoinnissa myös useita muita kivikautisia asuin- ja löytöpaikkoja v. 1997. |
takaisin
Koordinaatit
Karjalohja - Inventointi 1997; Inventointi; 1997