Asuinpaikka sijaitsee Kankarinjärven itärannalla, loivalla, mäntyvaltaista kangasmetsää kasvavalla terassimaisella hiekkarinteellä seurakunnan leirikeskuksen alueella. Paikalla suoritetuissa kaivauksissa ja koekaivauksissa on löydetty mm. sädekiviliuskekärjen katkelma, pienoistaltan katkelma, hiottujen kivilajiesineiden katkelmia, kampakeramiikkaa (ainakin Ka III ja mahdollisesti myös vanhempaa), palanutta luuta, piitä ja kvartsi-iskoksia. Ohuesta kulttuurikerroksesta on löytynyt useita kiveykseltään hajanaisia tulisijoja, palo- ja likamaaläikkiä.
Kyseessä on alun perin laajemman asuinpaikan pohjoisosa, jonka laajuus on n. 130 m (S-N) x 35 m. Eteläisempää löytöaluetta pidetään kokonaan tutkittuna; sen päälle on rakennettu v. 1982 tutkimusten jälkeen lomamökkejä. Myös säilyneen osan alueella on lukuisia merkkejä leirikeskuksen aikaisesta toiminnasta: kiviperustus (grillipaikasta tms.?), kaksi betonikaivoa, monin paikoin kulunut maanpinta.
Vuoden 2019 tarkastuksessa asuinpaikan keskiosassa, rinteen yläosassa havaittiin muodoltaan suorakulmainen painanne, jonka pituus (W-E) on 2,5 m, leveys 2 m, syvyys n. 0,4 m. Painanne sijaitsee 75 m leirikeskuksen rantahuvilasta NNE, rantapolusta 7 m E ja sijoittuu suunnilleen v. 1981 koekuoppien nro 23, 28 ja 30 väliin (GPS-koordinaatit: p = 6901 080, i = 298 383, tarkkuus +/- 5 m).
Asuinpaikan pohjoispuolelta v. 2004 löytynyt ja silloin samaan kohteeseen liitetty hiilikerrosalue on erotettu omaksi kohteekseen (Pyhäniemi 2), johon kuuluu lisäksi kaksi todennäköisesti historiallisen ajan elinkeinoihin liittyvää kuoppaa kiinteistönrajan N-puolella.
Vuoden 2022 tarkkuusinventoinnin perusteella asuinpaikan laajuutta voitiin tarkentaa, kulttuurikerrosta esiintyy mm. saunarakennuksen (?) eteläpuolella ja jatkuu aiemmin tunnetun mjalueen pohjoispuolelle, minne tehdyistä koekuopista havaittiin ehjässä metsämaastossa parikymmentä senttiä paksu kulttuurikerros. |