Paikka sijaitsee Kivijärven pohjoispuolella mäntymetsää kasvavalla mäenkumpareella, jota ympäröivät peltotie ja alavat pellot.
Mäenkumpare on täynnä matallia kiviraunioita, joiden läpimitta vaihtelee 1,5 - 3 metrin välillä. Röykkiöitä on useita kymmeniä, lukumäärä 30 on arvio. Röykkiöt ovat todenäköiesti esihistoriallisia.
Vuoden 1989 inventoinnissa yhden röykkiön viereen kaivetiin koekuoppa, jossa näkyi noin 25 - 30 cm syvyydessä kivien välissä olevaa hiilta ja nokea.
Vuoden 2023 inventointi:
Kohteesta paikallistettiin vain 7 selkeää kiviröykkiötä, kaikki mäen kaakkoisosassa. Havaitut röykkiöt olivat muodoltaan melko epämääräisen pyöreitä tai soikeita, läpimitaltaan 2–3,5 ja korkeintaan 50 cm korkeita – lukuun ottamatta yhtä, alakohdetta 3-7, joka oli neliskulmainen kiviröykkiö (3,5 m x 3 m), n. 80 cm korkea, ja jonka keskellä oli pieni, mutta maanpintaan asti ulottuva kuoppa. Röykkiöiden vieressä tai lähiympäristössä tehdyissä muutamissa kairauspistoissa ei havaittu mitään erityistä esihistorialliseen ajoitukseen viittaavaa –useimmiten kairausnäytteessä näkyi rikkoutumaton podsolimaannos, eikä jälkiä palamisesta havaittu.
Röykkiöiden lisäksi alueelta löydettiin useita muita ihmistoiminnan merkkejä. Rakennuksen pohjan jäännös kiukaineen, alakohde 1, sijaitsee mäen lounaisosassa, runsaat 20 m lähimmistä havaituista röykkiöistä länsilounaaseen. Tästä n. 20 m pohjoisluoteeseen sijaitsee U:n tai yhdeltä sivulta avoimen suipon kolmion muotoinen maa- ja kivivalli, joka voisi
mahdollisesti myös olla rakennuksen pohja (mutta tätä ei kyetty varmistamaan). Lisäksi mäen pohjoisosasta, lähimmillään 25 m etäisyydellä röykkiöistä, tavattiin itäkaakko–länsiluode -suuntaisesta etelä–pohjois-suuntaiseksi kaartuva neljän maakuopan jono. Kairausnäytteiden (joissa näkyi selkeä, 5–20 cm paksu huuhtoutumiskerros)
perusteella kuopat ovat esihistoriallisia. Kyseessä on mahdollisesti pyyntikuoppajono. |
takaisin
Koordinaatit