Asuinpaikka sijaitsee Kyrönjoen ja Jalasjoen itäpuolella, Kauhajoki-Kurikka tien itäpuolella, Jalasjoesta noin 500 m pohjoiseen, Pihamäki-nimisen mäen ja kallioalueen lounaisreunalla, lounaaseen viettävällä rinteellä. Löytöjä laajalta alueelta pelloilta 75 m korkeudelta ja ylempää metsästä 80-82 metrien tasolta.
Asuinpaikka sijaitsee Kyrönjoen ja Jalasjoen sekä valtatie 67:n itäpuolella, lähempänä virtaavasta Jalasjoesta noin 600 m itään, lounaaseen viettävällä mäellä tien varrella metsässä ja mahdollisesti omakotitalojen tonteilla. Kohteen koillispuolella ovat Jäniskallion ja Pihamäen kallioalueet, joista Pihamäki kohoaa 100 m mpy. Kohteen halki kulkee valtatie 67:ltä erkaneva Kytöharjuntie. Asuinpaikan alueella ja sen läheisyydessä olevat omakotitalot piha- ja talousrakennuksineen sijaitsevat molemmin puolin Kytöharjuntietä. Alueen puusto on mäntyä, maalaji on hiekkaa, Kytöharjuntien pohjois-koillispuolella mäki nousee omakotitalojen tonteille ja maasto muuttuu kivikkoiseksi.
Paikalla sijaitsee varhaiskampakeraaminen asuinpaikka, joka löytyi kesällä 1964, kun nykyisen Kytöharjun tien linjaa avattiin. Ville Luho mainitsee kaivausraportissaan kaivausalueen sijainneen tien koillislaidalla loivasti kaakkoon viettävällä rinteellä. Kaivausalue on sijainnut nykyiseen peruskarttaan merkityn muinaisjäännösmerkin paikkeilla, vuoden 2001 inventointiraportin mukaan Heikkilän talon tontin lounaiskulmassa. Heikkilän talo on rakennettu 1970-luvun vaihteessa ja samoihin aikoihin on rakennettu Heikkilän talon länsipuolella sijaitseva talo. Vuonna 2001 olivat Heikkilän talon omistajat kertoneet, että taloa rakentaessa ei ollut löytynyt mitään, mutta myöhemmin vesijohtolinjaa kaivettaessa oli löytynyt nokea ja hiiltä. Vuoden 2001 inventointiraportissa arvellaan, että asuinpaikkaa olisi säilynyt kaivausalueen koillispuolella Heikkilän talon takapihalla sekä myös Heikkilän talon länsipuolella sijaitsevan talon tontilla sekä asuinpaikan jatkuvan kaakkoon sen perusteella, että kvartsilöytöjä on tältä suunnalta Kytöharjun tien varrelta.
Inventoinnissa 2010 havaittiin heikosti palanutta maata Kytöharjun tien eteläpuolelta omakotitalolle johtavan ajotien leikkauksessa, mutta tätä ei voi varmuudella liittää esihistorialliseen toimintaan. Kytöharjuntien ojien penkat olivat kasvillisuuden peitossa ja tien varrelta ei tehty havaintoja asuinpaikasta. Kohteen lounais-eteläpuoliset pellot olivat oraalla ja pintahavainnointi oli mahdollista. Topografian perusteella asuinpaikan alue olisi voinut yltää myös näille alueille. Peltojen yläosasta ei kuitenkaan tehty havaintoja esihistoriallisesta toiminnasta.
Asuinpaikka on rajattu vuoden 2001 inventointitietojen ja inventoinnissa 2010 tehtyjen havaintojen perusteella. |