Kohde sijaitsee lounaaseen viettävällä peltoalueella Syväojan, Palomäen ja
Pohtolan tilojen tuntumassa. Asuinpaikan halki kulkee Häjynluoman kylään johtava Ollikkalantie sekä Ollikkalantieltä etelään tie (kartalla nimeämätön), jonka itäpuolella maasto on kivikkoista rinnettä, etelämpänä hyvin loivasti länteen ja etelään viettävää peltoa ja pienellä alueella tasaista mäntymetsää, jossa maaperä on hiekkaa. Noin 800 metriä länteen peltojen halki virtaa oja, Paloluoma, jonka kohdalla on sijainnut kapea merenlahti vielä 80 metrin muinaisrantavaiheessa n. 5000 eKr. Topografian perusteella kohde on ajoitettavissa varhaiseen mesoliittiseen aikaan, 85-82,5 metrin muinaisrantavaiheiseen, jolloin kohteen länsipuolella oli laajempi merenlahti.
Aiemmat löydöt ovat tulleet lähinnä Ollikkalantien eteläpuolelta, vain yksi asuinpaikkalöytö tien pohjoispuolelta. Vuoden 2009 syksyn tarkastuksessa Ollikkalantien eteläpuolella todettiin kvartsikaavin, hiotun kiviesineen katkelma sekä runsaasti kvartsi-iskoksia. Tuolloinen tarkastus suoritettiin, koska paikalle oli suunnitteilla omakotitalon rakentaminen.
Inventoinnissa 2010 todettiin kvartseja samalta alueelta kuin syksyllä 2009 sekä myös kyseisen löytöalueen pohjois- ja eteläpuolelta, ei kuitenkaan Ollikkalantien pohjoispuolisella peltoalueella. Runsaslöytöiselle alueelle tehtiin kaksi koekuoppaa sekä yksi koekuoppa hieman alemmas rinteeseen. Koekuopassa 1 esiintyi 25 cm paksu peltokerros, tämän alla 25 cm ruskeanpunertavaa sekoittunutta hiekkaa, jonka alla tuli vastaan harmaa hienojakoinen hiesu. Koekuopassa 2 peltokerroksen vahvuus oli 35 cm, sen alla esiintyi noin 15 cm vahva ruskeanpunertava hiekkakerros ja sen alla harmaa hienojakoinen hiesu. Molempien kuoppien ruskeanpunertavassa hiekkakerroksessa esiintyi hieman likamaata, mutta ei merkkejä säilyneestä kulttuurikerroksesta. Koekuopassa 3 peltokerroksen vahvuus oli 30 cm ja sen alla tuli vastaan harmaa puhdas hiesu.
Kohde on suurelta osin tuhoutunut peltoalueella viljelyn seurauksena, mihin myös koekuopista tehdyt havainnot viittaavat. Topografian perusteella asuinpaikka on pieniltä osin voinut yltää teiden varsilla sijaitsevien talojen tonttien alueille ja säilynyt pesäkkeinä, siellä, missä ei ole rakennuskantaa, mahdollisesti myös Ollikkalantieltä etelään taloille johtavan tien itäpuolella tasaisella mäntyä kasvavalla hiekkakankaalla. Metsäalueen länsipuolinen pelto oli osin puutarhaviljelmänä. Metsän eteläpuolisella peltoalueella ei havaittu kvartseja tai muuta esihistorialliseen toimintaan viittaavaa. Metsäalueelle ei tehty koekuoppia. |
takaisin
Koordinaatit
Keskusta ja Panttila; Inventointi; 2010