Mahdollinen hiilimiilu sijaitsee Lamminkankaalla, joka on Riihilammen koillispuolella oleva laajahko mäntykangasalue Mattisenlahteen vievän tien eteläpuolella. Kohde on Jokelan talosta 1,1 km kaakkoon ja Riihilammen rannasta 240 m. Kuoppa on halkaisijaltaan noin 4 metriä ja se on 1,5 metriä syvä. Sen ympärillä on vallit.
Luonti: 21.11.2002 Viimeisin muutos: 26.5.2016
Tutkimukset
Petro Pesonen inventointi 2002
Huomautuksia: Kuoppakohde löytyi Liperin inventoinnin yhteydessä 18.6.2002. Mukana oli inventointiharjoittelija Tiina Tuononen. Mahdollinen hiilimiilu sijaitsee Lamminkankaalla, joka on Riihilammen koillispuolella oleva laajahko mäntykangasalue Mattisenlahteen vievän tien eteläpuolella. Kohde on Jokelan talosta 1,1 km kaakkoon ja Riihilammen rannasta 240 m. Kuoppa on halkaisijaltaan noin 4 metriä ja se on 1,5 metriä syvä. Sen ympärillä on vallit. Tein koekairauksen: 25 cm:n syvyydellä oli havaittavissa nokikerros. Kuopassa ei kuitenkaan ollut ehjää maannosta hiilikerroksen päällä, joten sen ikä lienee huomattavasti nuorempi kuin Nivankankaan ja Härkinlammen kuoppien. Se voi olla historiallisen ajan hiilimiilu.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 7.1.2003
Antti Bilund/Mikroliitti Oy inventointi 2014
Huomautuksia: Kohde tarkastettiin inventoinnissa 29.10.2014. Kohteen sijainniksi mitattiin GPS-laitteella N 6935901 E 626699. Sijainti poikkeaa vain muutamia metrejä muinais-jäännösrekisterissä olevasta, joten muinaisjäännösrekisterin sijaintitieto näyttää olevan riittävän tarkka. Kohde oli aikaisemman kuvauksen mukaisessa kunnossa. Kyseessä lienee hiilimiilu, kuten Pesonen on arvioinut. Koska kohteesta ei inven-toinnin keinoin todennäköisesti olisi saatavissa lisätietoa, ei sitä tutkittu tarkemmin. Kohteen aiempi luokittelu mahdolliseksi muinaisjäännökseksi perustunee ennen kaikkea sen ajoitukseen. Nykyisen käytännön mukaisesti sitä kuitenkin voidaan pi-tää kiinteänä muinaisjäännöksenä.
Luonti: 26.5.2016
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.