Huomautuksia: Pirjo Rautiainen. Pyhätunturin kulttuuriperintökohteiden inventointi. Metsähallitus.
Raportin kohteen kuvaus:
Muinaisjäännösrekisterissä Pyhätunturi 1 -kohteesta on vain maininta: Pyhätunturin korkeimman laen Noitatunturin huipusta n. 300 m pohjoiseen. Rakassa Kuorinkikuruun viettävässä rinteessä. Muinaisjäännösrekisterissä kohde on merkitty Pyhätunturin pohjoisrinteeseen. Kyselin kohteesta kansallispuistoa hyvin tuntevilta Metsähallituksen nykyisiltä ja entisiltä työntekijöiltä, mutta kukaan ei ollut moista kivirakennelmaa koskaan missään nähnyt.
...
Kohdetta lähtivät etsimään Metsähallituksesta Pirjo Rautiainen ja Pertti Itkonen. Sitä etsittiin ensin Pyhätunturin pohjoisrinteestä, jossa sen muinaisjäännösrekisterin mukaan olisi pitänyt olla. Rinne käveltiin kahden ihmisen voimin edestakaisin, mutta mitään kuvausta vastaavaa ei löytynyt. Apuna käytettiin Kotivuorelta saatua epäselvää valokuvakopiota, jossa kuitenkin näkyi rinteen taustalla oleva toinen tunturi. Maastossa etsittiin sellaista kohtaa, jossa rinne ja takana oleva tunturi risteytyisivät kuvan tavalla. Otettiin myös huomioon se pieni mahdollisuus, että kuvat olisivat jossain vaiheessa lipsahtaneet peilikuviksi. Mistään Pyhätunturin, Laakakeron tai Ukonhatun rinteistä ei löydetty tuollaista kohtaa. Sitten siirryttiin Kuorinkikurun pohjoispuolelle. Sieltä löytyi kivimuodostelma, joka sopi Erä-Eskon piirrokseen hyvin ja samoin valokuvakopioihin. Valokuvissa oikealle laskeutuva rinne on Soutajan rinne. Meitä hämäsi ensin puiden määrä, kunnes tajusimme 50 vuodessa pohjoisessakin puuston ehtineen kasvaa jonkin verran, ja useimmat kohteen ympärillä kasvavat puut ovat alle tuon iän.
Löydetty rakennelma on selvästi jäätikköjokien kasaama kivikumpare. Se on pyöreähkö ja halkaisijaltaan noin 30 m. Siinä on vallin tapaiset, jotka ovat paikoitellen lähes kolme metriä korkeat. Kumpareen keskus on selvästi laitoja alempana. On mahdollista ja jopa todennäköistä, että kumparetta on jossain vaiheessa kaiveltu siten, että keskus on päätynyt laitoja entisestään alemmas. Kaivamisesta antaa viitteitä se, että kumpareen kivet vaikuttavat ympäristön muita kivikkoja vaaleammilta. Tämä johtuu siitä, että niihin on ehtinyt kasvaa vähemmän jäkälää. Kaivelu ei ole kuitenkaan aivan viimeaikaista, koska kivissä kuitenkin kasvaa jonkin verran jäkälää. Kaivelu vaikuttaa melko umpimähkäiseltä, eikä siltä, että olisi haluttu saada aikaiseksi kivirakennelma jotain tiettyä tarkoitusta varten. En luokittelisi kohdetta muinaisjäännökseksi. |