Kotamäen korkeimman laen etelään viettävän rinteen juurella, mäen laella olevan vesivaraajan kaakkoispuolella, laelle johtavan tieuran länsipuolella on luontaista ns. pirunpeltoa eli paljaaksi huuhtoutunutta mukulakivikkoa muutaman aarin alueella. Siihen on raivattu kuopanteita. Kohdetta on aikaisemmissa tarkastuksissa pidetty lapinrauniona.
Kyseessä ei kuitenkaan ole röykkiö (lapinraunio) vaan luontaiseen kivikkoon raivatut kuopanteet, mahdollisesti rakkakuopat tai muut säilytyskuopat. Ajoitus on avoin, mutta kohdalla ei liene ollut sellaista historiallisen ajan maankäyttöä, joka selittäisi kuopanteet. Kyseessä voivat olla esihistorialliset ns. rakkakuopat, vaikka muuten sellaisia ei Pohjois-Savosta aikaisemmin tunneta. Kohteen esihistoriallinen rantataso on Itämeren Ancylusjärvi vaiheesta (jolloin kivikko syntynyt), mutta kohde ei välttämättä ole rantasidonnainen.
Kymmenisen metriä näistä itään, vesitornille johtavan huoltotien länsilaidalla on kymmenisen metriä pitkä kivivalli, joka liittyy selvästi huoltotien raivaamiseen.
Luonti: 6.2.1997 Viimeisin muutos: 8.4.2022
Tutkimukset
Lauri Pohjakallio tarkastus 1975
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 6.2.1997
Helena Taskinen tarkastus 1996
Huomautuksia: Kotamäen lapinraunio sijaitsee noin 21 km Pielaveden kirkosta luoteeseen, Kotamäen korkeimman laen etelään viettävän rinteen juurella, noin 16 m vesivaraajasta (vesitornista) kaakkoon, laelle johtavan tieuran länsipuolella, nuoressa mäntymetsikössä. Raunio on kooltaan noin 8 (pohjoinen- etelä -suunnassa) ja noin 10 m (itä-länsi -suunnassa). Se on kaksiosainen ja luoteisosan on halkaisijaltaan noin 5 m. Sen alueella olevan kuopanteen halkaisija on noin 2,5 m ja syvyys noin 50cm. Raunio jatkuu noin 50 cm leveänä ja 1,8 m pitkänä "käytävänä" kaakkoisosaksi, jonka alueella olevan kupanteen kok on noin 3,8 m leveä (itä-länsi -suunnassa) ja noin 50 cm syvä.
Luoteisosassa raunioita on kuopanteen keskellä kyltti: "Rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla".
Tarkastuskertomukseen liittyy diakuvat 36 087-36 093.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 24.4.1997
Mikroliitti Oy/Timo Jussila ja Timo Sepänmaa inventointi 2020
Huomautuksia: Pielavesi. Pohjoisosan rantaosayleiskaavan arkeologinen inventointi 2021.
Sepänmaa 2020:
Muinaisjäännösrekisterin koordinaattipiste osoittaa kohteesta noin 20 m lounaaseen ja Maanmittauslaitoksen karttapohjalle merkitty muinaisjäännössymboli noin 25 m etelään. Oikeat koordinaatit (GPS-tarkkuudella) on korjattu tässä raportissa. Kohdalla on luontaista ns. pirunpeltoa eli paljaaksi huuhtoutunutta mukulakivikkoa muutaman aarin alueella. Siihen on raivattu kuvauksen mukaiset kuopanteet.
Kyseessä ei ole röykkiö (esim. lapinraunio) vaan luontaiseen kivikkoon raivatut kuopanteet – ns. rakkakuopat (vaikka kyse ei ole rakasta). Ajoitus on avoin, mutta kohdalla ei liene ollut sellaista historiallisen ajan maankäyttöä, joka selittäisi rakka-kuopat. Kyseessä voivat olla esihistorialliset ns. rakkakuopat, vaikka muuten sellaisia ei Pohjois-Savosta juurikaan tunneta. Rantataso on Itämeren Ancylusjärvi vaiheesta (jolloin kivikko syntynyt), mutta kohde ei välttämättä ole rantasidonnainen.
Kymmenisen metriä näistä itään, vesitornille johtavan huoltotien länsilaidalla on kymmenisen metriä pitkä kivivalli, joka liittyy selvästi huoltotien raivaamiseen.
Luonti: 8.4.2022
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.