Kohde sijaitsee Linnalahden lounaispuolella olevan matalan kannaksen mantereeseen yhdistävällä niemellä. Niemen lounaisosan kallioinen/louhikkoinen huippu kohoaa noin 25 metriä niemeä ympäröivän Pihlajaveden pintaa korkeammalle. Huipun koillis-, luoteis- ja lounaispuoliset rinteet ovat jyrkkiä ja vaikeakulkuisia. Sen sijaan kaakkoisrinne on loiva. Mikäli paikkaa olisi käytetty linnavuorena, sen kaakkoispuoleinen rinne olisi tarvinnut varustuksia. Vuoden 1989 inventoinnissa mäellä ei kuitenkaan havaittu mitään ihmisen tekemiä valleja tai muita varustuksia.
Antero Pelkosen kirjassa Entis-ajan muistoja Rantasalmen kihlakunnasta (SMYA XXII, s 63) mainitaan, että "Linnaniemi- ja -lahti on Kerimäen ja Säämingin rajan läheisyydessä, Putikon sahalta vähän matkaa länsi-ilmaa kohti. Niitä en käynyt tarkastamassa, mutta ei tiedetty niissä olevan minkäänlaisia muinaisraunioita."
Luonti: 1.11.2002 Viimeisin muutos: 5.12.2018
Tutkimukset
Timo Sepänmaa inventointi 1989
Huomautuksia: Alueen maasto on kalliota ja louhikkoa. Mäeltä hyvä näkyvyys koilliseen, pohjoiseen ja luoteeseen Pihlajavedelle. Inventoinnissa mäellä ei havaittu mitään ihmisen tekemiä varustuksia, joten kohdetta ei ole vielä toistaiseksi todistettu linnavuoreksi. Tervalammesta, noin 3,5 kilometriä Linnaniemestä kaakkoon on havaittu merkkejä viikinkiaikaisesta viljelyksestä (Lähde: Simola, Grönlund, Uimonen-Simola: JNS YO, Karjalan tutk.laitoksen julk. n:o 84, Joensuu 1988).
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 18.11.2002
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.