Löytöpaikka sijaitsee Siikajoen länsirannalla, Männistönkankaan eteläosassa. Paikalta on löytynyt 1900-luvun alussa tasataltta, mutta tarkkaa löytöpaikkaa ei ole kyetty selvittämään. Mahdollisia löytöpaikkoja on kaksi: Mortin talon (P: 7152925 I: 435045) pohjoispuolella oleva perunamaa, josta inventoinnissa 1997 löytyi yksi epämääräinen kvartsin kappale. Toinen mahdollinen löytöpaikka on Männistönkankaan kaakkoislaidalla kohti jokea viettävä peltoalue, ns. Alapelto, jossa on myös kasvatettu perunaa (P:715284, I:435254). Peltoalue oli heinällä vuoden 1997 inventoinnin aikaan, eikä paikalla havaittu mitään kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavaa.
2022: Yksityishenkilön tekemän ilppari-ilmoituksen mukaan edellä mainitulta Alapellon alueelta löydettiin pintapoiminnassa runsaasti kvartsi-iskoksia sekä työstettyä piitä. Alueelle tehdyn tarkastuksen aikana pelto oli käännetty, ja alueella todettiin olevan varsin runsaasti työstettyä kvartsia. Tarkastuksen yhteydessä pellolta löydettiin aurausvaosta myös kivikirves. Tarkastuksen aikana kvartsia ei otettu talteen, mutta kivikirves talletettiin ja se on toimitettu kansallismuseon kokoelmiin. Löydöt viittaavat alueella sijaitsevaan kivikautiseen asuinpaikkaan.
Tarkastuksessa havaittiin, että alueella on aurauksen yhteydessä kääntynyt paikoin näkyviin hiilen sekaista peltokerroksen alaista huuhtoutumiskerrosta. Todennäköistä siis on, että pellon muokkaaminen ei ole tuhonnut asuinpaikkaa kokonaan, vaan peltokerroksen alla lienee vielä ehyitä kulttuurikerroksia ja rakenteita. Alueelle ei tehty tarkastuksen aikana koekuoppia.
Rajaus on tehty tiheimmän löytökeskittymän mukaan. Yksittäisiä kvartseja tavattiin myös tehdyn aluerajauksen länsipuolelle jatkuvalta kapealta peltoalueelta ja sen pohjoispuolelle laajenevalta peltoalueelta. Kyseisillä alueilla löydöt olivat kuitenkin epämääräisempiä ja sen verran harvassa, että rajaus tehtiin ainoastaan kartassa esitetylle alueelle. Pelto oli ylimmiltä osiltaan hiekkaisen sekaista multaa. Noin korkeudella 54-55 m mpy pelto oli savista ja tästä alempana multa muuttui taas hiekkaisemmaksi. Löydöt vähenivät selkeästi pellon muuttuessa savisemmaksi.
Tarkastuksen aikana ei käyty pellon etelä- tai pohjoispuoleisilla kiinteistöillä. Asuinpaikka todennäköisesti jatkuu ainakin pohjoispuoleisen pellon alueelle, mutta varmuutta tästä ei saatu, koska pelto oli heinällä tarkastuksen aikana. Asuinpaikka lienee rajattua laajempi.
Pellolta löytyi tarkastuksen yhteydessä myös historialliselle ajalle ominaista löytöaineistoa, kuten piiposliinia, liitupiippuja ja lasia. Kartta-aineiston perusteella ei ole selvitetty, onko alueella ollut myös historiallisen ajan asutusta. |
takaisin
Koordinaatit
Rantsila, Inventointi 1997 Mika Sarkkinen