Kalmisto sijaitsee Asikkalan - Sysmän -maantieltä 400 m luoteeseen, Auhjärvestä Majutveden Kuhanselkään virtaavan Lintulanojan länsirannalla, Jokioiosten tilan pihapiirissä. Paikka on laajan metsäalueen itäreunassa oleva kivikkoinen moreenimäki, jossa kasvaa vanhoja mäntyjä. Mäkeä ympäröivät loivasti itään viettävät hiekka- ja hiesupellot. Itä- ja koillispuolella avautuu alava jokilaakso, josta osa on metsitetty. Muinaisjäännös on melko hyvin säilyneessä ympäristössä, joka on kuitenkin kasvamassa umpeen.
Muinaisjäännös on todettu 1936 mäen lounaisosasta perunakuopan kohdalta. Paikalta oli aikaisemmin löytynyt keihäänkärki ja kaivauksissa kuopan lounaisnurkasta paljastui osittain tuhoutunut viikinkiaikainen polttohauta. Sen kohta on ilmeisesti tutkittu kokonaan, mutta muinaisjäännöksen laajuus on selvittämättä. Maaston perusteella paikalla on saattaa hyvinkin olla kalmisto.
Pistemerkinnän länsipuoliselta pellolta on toukokuussa 2021 löytynyt merovingiaikaisen soljen katkelma (Ilppari ILM18917).
Luonti: 2.12.1997 Viimeisin muutos: 19.5.2021
Alakohteet
tasavarsisolki (katkelma)
Tyyppi: löytöpaikat
Ajoitus: rautakautinen, merovingiaika
Koordinaatit ETRS-TM35FIN P: 6812274 I: 429901
Luonti: 19.5.2021
Tutkimukset
Pentti Koivunen inventointi 1965
Huomautuksia: Inventointiraportin kohde 75, s. 33-34, valokuva paikasta s. 84. Kohteesta ei ole inventoinnissa uusia tietoja.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.5.2021
Jorma Leppäaho kaivaus 1936
Löydöt: KM 10417:1-4, HM 1311:60
Huomautuksia: Keihäänkärki HM 1311:60 oli löydettu vuonna 1931 perunakuoppaa kaivettaessa. Leppäaho tutki löytöpaikan vuonna 1936. Keihäänkärjen löytökohta oli ollut perunakuopan katerakenteen lounaiskulman kohdalla. Paikalla oli ollut 20-30 cm kerros tummaa, hiilipitoista maata. Leppäaho totesi tumman maakerroksen jatkuvan kellarirakenteen ulkopuolelle. Hän kaivoi tämän tumman maan alueen, joka sijaitsi pääasiassa löytökohdan lounaispuolella ja oli pituudeltaan pohjoisesta etelään noin 2,5 m ja leveydeltään noin 1,5 m. Etelässä alue päättyi kookkaaseen maakiveen. Tumma maa oli hiilipitoista ja lähes kivetöntä. Pohja vaikutti palaneelta. Alueelta löytyi tarkoitukseltaan tunnistamaton rautalevyn kappale, jossa oli kaksi reikää, kaksi palaa kuonaa ja palanutta luuta neljästä kohdasta, yhteensä kahdeksan palaa. Tutkimuksen perusteella kohteen on todettu olevan 900-luvun polttohauta.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.5.2021
Sirkka-Liisa Seppälä inventointi 1999
Huomautuksia: Inventoinnissa 20.9.99 todettiin paikan olevan ennallaan sitten 1965 inventoinnin. Kellari on lähes täysin maatunut ja paikka on tiehän aluskasvillisuuden vallassa. Kellarin eteläpuolella on vanha tunkio. Muinaisjäännöksen ympäristö on hyvin säilynyt ja maaston perusteella paikalla saattaa hyvinkin olla muitakin hautoja. Mäellä on isoja lohkareita ja komeita vanhoja mäntyjä. Ympäröiviä peltoja tarkastettiin pintapuolisesti havaitsematta kuitenkaan mitään erikoista.
Luonti: 1.1.1900 Viimeisin muutos: 19.5.2021
Timo Jussila ja Hannu Poutiainen inventointi 2004
Huomautuksia: "Etelä-Sysmän ranta- ja kyläyleiskaava-alueen muinaisjäännösinventointi", inventointikohde 35, s. 8. Kohteesta ei ole inventoinnissa uusia tietoja.
Luonti: 4.2.2005 Viimeisin muutos: 19.5.2021
Ladattava tiedosto saattaa sisältääkuvia, karttoja tai muita sisältöjäjotka ovat tekijänoikeuksin suojattuja. Tiedoston tekijänoikeudet kuuluvat tutkimusraportin tekijälle ja muille raportissa mainituille tahoille. Sisällön jatkokäyttöävarten on hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta.