Epämääräisiä kiviröykkiöiden jäännöksiä kalliopohjaisella koillis-lounas -suuntaisella harjanteella, runsas 100 metriä Iso-Hermulaan vievän tien länsipuolella ja runsas 200 m Himostenperän rannasta merenlahden itäpuolella. Röykkiö tai röykkiöt ovat pahasti hajoitetut eikä niiden lukumääräkään ole varma (inv. 1960). Harjanteen koillispäästä lukien on pyöreä metrin laajuinen kivikasa, jossa päänkokoiset ja sitä pienemmät kivet ovat yhdessä kerroksessa. Tästä metri länteen on 2-2,5 m läpimittainen epäsäännöllinen röykkiö, mahdollinen hautaröykkiö, jonka keskellä on kallioon asti ulottuva kuoppa. Kiviä on usemmassa kerroksessa, päänkokoisia ja suurempia. Tästä peräisin voivat olla edelleen länteen ja etelään päin sijaitsevat kaksi pientä kivikasaa. Röykkiön lounaispuolella oleva päänkokoisista ja suuremmista kivistä koostuva metrin pitkä kivikko lienee luontainen. Inventoija, Ilkka Mäntylä, piti kivikasoja varmoina ihmiskäden tekeminä. Sijaintinsa puolesta ne vastaavat noin 2,5 km eteläkaakkoon sijaitsevia varmasti rautakautisia Piiloisten röykkiöitä kallion päällä. Huruisen röykkiöt ovat olleet paikkakunnalla vanhastaan tunnettuja.
Vuoden 2004 inventoinnin mukaan pieniä röykkiöitä on 7 kpl. Inventoinnissa mitatut röykkiöiden koot vaihtelevat pienimmästä (1,1x1,1x0,2 m, röykkiö 6) aina 11,6x4,6x0,5 m suuruiseen (röykkiö 3). Röykkiöalueen gps-koordinaatit osoittavat ainakin 20-30 m peruskarttamerkkiä idemmäs (p=6741 735-755/i=3204 540-560). Röykkiöiden kaakkoispuolella on pirunpeltoa, jonka reunaan tehtiin kaksi keokuoppaa. |
takaisin
Koordinaatit
Kertomus Vehmaan pitäjän kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnista (Huom. digitoimattomia karttaliitteitä); Inventointi; 1960