Etelä-Vantaa 1:ksi nimetty kivikautinen löytöpaikka sijaitsi metsänreunassa, peltoalueen pohjoisreunassa ja on ilmeisesti ollut eteläisin osa ns. entisen Sandströmin hiekkakuopan (Etelä-Vantaa 2) kivikautista asuinpaikkaa. Paikka tutkittiin vuonna 1971 Martinlaakson radan rakentamisen takia. Kysymyksessä oli pienialainen hiekkakieleke, jonka alapuolella ja sivuilla alkoi savimaa. Kaivauksen yhteydessä todettiin hiekassa joitakin likamaaläikkiä, mutta ei varmaa kulttuurimaata tai jälkiä kiinteistä rakenteista. Löytöinä saatiin muutamia nuorakeraamisen saviastian paloja, kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.
Etelä-Vantaa 2 on ns. Sandströmin hiekkakuopan länsipuolelta todettu kivikautinen asuinpaikka, joka löydettiin hiekkakuopan reunassa olevan, osittain tuhoutuneen liesikiveyksen ja kvartsi-iskosten perusteella. Koillis-lounaissuuntainen hiekkakuoppa oli kaivettu noin 350 m länteen Mätäjojasta sijaitsevan soramäen itäreunaan. Kysymyksessä oli mäntyä kasvava niemeke, jota pellot muualta paitsi lounaispuolelta ympäröivät. Asuinpaikalta voitiin esinelöytöjen (kiviesineitä ja niiden katkelmia, kvartsi- ja kvartsiittiesineitä ja -iskoksia, saviastianpaloja ja palanutta luuta) perusteella todeta ainakin kaksi asutusvaihetta, varhaiskampakeraamisen kulttuurin vanhemman vaiheen ja nuorakeraamisen kulttuurin aikainen, minkä lisäksi saatiin paloja yhdestä epineoliittisesta astiasta. Kiinteinä rakenteina todettiin kivettyjä ja kiveämättömiä tulisijoja, kivetty paalunsija sekä jälkiä mahdollisista asumuksenpohjista. Kiinteät muinaisjäännökset ja esinelöydöt keskittyivät pääasiallisesti tutkitun alueen pohjoisosaan, joka oli maastollisesti korkeimmalla ja jota pohjoisessa ja lännessä rajoitti luontainen kivikko. Ilmeisesti pääosa asuinpaikasta oli tuhoutunut jo hiekanotossa ja sen jäljellä oleva osa saatiinkin tutkittua kokonaan kaivausten yhteydessä.
Etelä-Vantaa 1-2:n kivikautiseen asuinpaikkaan liittynee myös Veikko Lehtosalon vuonna 1965 toteama ja Husbacka I:ksi nimeämä kivikautinen asuinpaikka heti Helsingin rajan koillispuolella, noin 20 m:n korkeuskäyrän yläpuolella peltorinteessä, josta oli löydetty kvartsia ja pala piitä. Kaivauksen yhteydessä alueella tehtiin peltopoimintaa ilman, että olisi löydetty muutamien kvartsi-iskosten lisäksi varsinaisia asuinpaikan merkkejä. |