Kohde sijaitsee Ruskealan kylässä, Jääsjärven länsipuolella, rannasta noin 300 metriä länteen, mäntyvaltaisessa metsässä. Paikalla on kolme mahdollista tervahautaa ja kaksi mahdollista hiilimiilua/hautaa. Näistä rakenne 5 sijaitsee VT4:n tienparannusalueella, mistä johtuen se tutkittiin kesällä 2021. Tiealueelle jäävä osa muinaisjäännösalueesta on tutkimusten jälkeen vapautettu rakentamiselle.
Tervahaudoista ensimmäinen sijaitsee ladosta noin 10 metriä länteen, ja sen ulkohalkaisija on noin 7 metriä. Tervahaudan vallien korkeus 0,5 metriä ja syvyys noin 2 metriä. Toinen tervahauta sijaitsee ladosta 50-60 metriä lounaaseen, ja sen kuopan halkaisija on 7 metriä, syvyys noin 1 - 15, metriä Kuoppaa ympäröi noin 3 leveä ja 1 - 2 metriä leveä valli. Kolmas tervahauta on ulkohalkaisijaltaan noin 6 metriä ja syvyydeltään metrin. Kuoppaa ympäröi noin metrin leveä valli.
Rakenteet 4 ja 5 ovat mahdollisia hiilimiiluja/hiilihautoja. rakenne 4 sijaitsee loivassa itäänlaskevassa rinteessä: halkaisija noin 2,3 metriä, syvyys noin 0,6 metriä - alarinteen puolella on 1,5 metrin levyinen ja 0,4 metrin korkea valli.
Rakenne 5 sijaitsee edellisestä noin 100 m pohjoiskoilliseen. Sen ympärillä on vallit, jotka ovat itäpuolella selkeimmät ja korkeudeltaan 30 cm. Koko rakenteen koko on itä–länsi-suunnassa 4 m ja pohjoinen–etelä-suunnassa 3,5 m.
Itse kuoppa on pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen ja selkeästi kulmikas. Pitkä sivu on lounas–koillinen-suuntainen. Yläreunojen kohdalla sivujen leveydet ovat 1,9 ja 1,6 m. Pohjan leveydeksi mitattiin 1,2 x 0,9 m. Kuopan syvyys ennen sen tutkimusta on ympäröivään maahan verrattuna 60–70 cm. Kyseessä on selvästi ihmisen tekemä kuoppa, jonka käyttötarkoitus on epävarma. Se voi olla kuoppamainen hiilihauta, mutta jokin muukin tulkinta on mahdollinen, kuten esimerkiksi nauriskuoppa.
Vuonna 2021 tutkittiin tiealueelle jäänyt rakenne 5. Kyseessä oli selvästi ihmisen tekemä kuoppa, todennäköisesti kuoppamainen hiilimiilu. Entisen maanomistajan mukaan alueen asukkaat pitävät paikan kuoppia vanhoina naurishautoina, eikä tämäkään tulkinta ole kaivaushavaintojen valossa mahdoton. Hiilinäytteestä tehdyn radiohiiliajoituksen perusteella voi arvioida, että kuopparakennetta on käytetty 1400-luvun lopun ja 1600-luvun
puolivälin välillä. |
tillbaka
Koordinater
MV/346/05.04.01.00/2020 HARTOLA, Valtatie 4:n parannusalueen arkeologinen inventointi 2020. Tutkimusraportti.