Rekolassa Keravanjoen pohjoispuolella sijaitseva Hanaböle mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1511 (FMU 5560). Uudenmaan vuoden 1543 maakirjan (KA 2936, Es 704; VMATK) mukaan kylässä oli viisi taloa. Kylän kolme erillistä tonttimaata (Storgårds ja Hejkas, Pejas, Lill Petas) on merkitty Johan Bonejin vuosina 1768–1769 piirtämälle kartalle. Gustafbergsin päärakennus on rakennettu 1750-luvulla. Storgårdsin vanha päärakennus on puolestaan vuodelta 1725. Myös Lill-Petasin päärakennus on mahdollisesti peräisin jo 1700-luvulta. (VKY, s. 208–210.)
Matalalla mäen nyppylällä sijaitseva kylän pohjoinen tonttimaa (nyk. Gustafsberg, Stors) on edelleen käytössä. Tonttimaan ympäristön maankäyttö on pysynyt pääosin vanhankaltaisena. Tonttimäki on muuten peltojen ympäröimä paitsi, että lännessä on Ohratie ja pohjoisessa Koivukylänväylä. Tonttimaasta on rakentamattomana ainoastaan pihoja ja reunoja. Rakennukset ovat eräitä maatalousrakennuksia lukuun ottamatta kevytrakenteisia.
Ohratien länsipuolella sijaitseva peltojen kaikkialta pohjoista lukuun ottamatta ympäröimä Lill Petasin tontti on pysynyt käytössä nykyaikaan saakka. Tonttimaasta on rakentamattomana ainoastaan pihaa ja tontin reunoja.
Pohjoisen tonttimaasta erillään etelässä on Pejasin tontti. Paikka on peltojen ympäröimä matala noin 50 x 50 metriä laaja kumpare, jolla kasvaa lähinnä heinikkoa ja nokkosia. Kumpareen reunoilla on jonkin verran lehtipuita ja pellosta kerättyjä kiviä. Lisäksi kaakossa ja idässä on puretun ladon jäännöksiä.
Kumpareen lounaiskulmassa pellon laidalla on noin 6-9 x 4 metriä laaja heinikon peittämä rakennuksen pohja. Rakennusta ympäröivät noin 1,5 metriä leveät seinävallit. Kivijalkakiviä ei erotu maanpinnalle, mutta kivet tuntuvat paikalla kävellessä. Seinävallien sisäpuolella on kiviä täynnä oleva kuopanne. Rakennuksen edustalla lännessä on pohjois-eteläsuuntainen metrin leveä ja noin viisi metriä pitkä oja.
Tonttimaan länsilaidalla on pellon vierellä rakennuksen paikaksi sopiva terassi. Kivijalkaa ei kuitenkaan erotu, ja näkyvissä olevat kivirivit saattavat olla pellosta nostettuja kiviä.
Tonttimaan pohjoispuolella on heinää kasvava noin 5 x 4 metriä laaja ja 0,5 metriä korkea kumpare tai valli. Kairattaessa ei tullut vastaan kiviä tai kovaa maata. Vaikutti siltä, että kyseessä voisi yksinkertaisesti olla pelkkä turvekasa.
Tonttimaan kaakkoispuolella on nokkosia ja heinää kasvava pohjakaavaltaan suorakulmainen noin 4 x 6 metriä laaja ja 0,5 metriä korkea kumpare. Kyseessä saattaa olla rakennuksen pohja.
Kohteen kaavamerkintä on sm-2. Eteläinen Pejaksen tontti voi olla myös sm-1.
Skapat: 3.4.2003 Senaste förändring: 12.8.2018
Undersökningar
Veli-Pekka Suhonen inventering 2005
Anmärkningar: Kohde 13.
Skapat: 5.1.2007
Petro Pesonen ja Andreas Koivisto inventering 2018
Anmärkningar: Tarkastus 13.6 ja 7.8.2018. Kylämäen pihamaat ovat tasoittamattomia ja siellä erottuu vanhojen rakennusten liesikumpuja. Nykyrakennukset ovat valtaosiltaan kevytrakenteisia, luonnonkiviperustaisia ja vanhoja. Kohteen rajausta muutettiin siten, että luoteiskulman aitta on kokonaan rajauksen sisällä.
Skapat: 12.8.2018
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
Vantaan keskiaikaisten kylätonttien inventointi vuonna 2005; Inventointi; 2005
