Kohde sijaitsee Miekojärven eteläpään itärannalla hiekkapohjaisella viljelysmaalla. Paikalta kerrotaan löytyneen useita hukkaantuneita kiviesineitä, joista 4 on tallessa (KM 2270:16, 12533, Oulun yliopistossa 2 kiviesinettä). Paikalla on ollut Metsähallituksen virkatalo, jonka pohjoispuolelta oli 1900-luvun alussa peltoa raivattaessa löytynyt useita kiviesineitä ja liedensijoja. Vuoden 1979-80 inventoinnin aikana pelto oli ollut kesannolla jo vuosia. Löytöjen kohtalosta ei löytöajankohtana pikkupoikana ollut kertoja tiennyt, mutta luovutti 2 esinettä inventoijalle (Oulun yo:n esineet). Löytöpelto on virkatalosta 50 m pohjoiseen ja 50-100 m järvestä itään, ja löydöt ovat peräisin sen rannanpuoleisesta länsipäästä. Pelto on loivasti länteen laskeva ja maaperältään hiekansekaista multaa.
Noin 200 m etelään asuinpaikasta on myös Törmälän kivikautinen asuinpaikka. Näiden väliltä ei ole tietoja löydöistä, mutta alue on viljelemätöntä männikkökangasta, ja kyse voi olla laajemmasta yhtenäisestä asuinpaikasta (vrt. jälj. inv.-tiedot 2011).
2011 inventointi: 1979-80 tietojen perusteella kohde on merkitty Hannukkalanniemen talon tienoille. 2011 inventoinnissa koordinaattien osoittamalla paikalla todettiin olevan pieni pelto, joka on nurmella. Otollisempi kohta asuinpaikalle olisi Sainmaan rakennusten pohjoispuolinen pelto pari sataa metriä koordinaattipisteen eteläpuolella. Täällä on pellossa havaittavissa loiva rantamuodostelma 80-85 käyrien välissä. Väliin jäävä Metsähallitukselle kuuluva rantakaistale kasvaa 85 m käyrän yläpuolella noin 100-vuotiasta männikköä. Ranta kosteaa sekametsää. Hannukkalan niemen pohjoispuolella maasto on mäntyvaltaista kangasta, jossa rantaterassi erottuu hyvin 85 m tienoilla. Tästä alaspäin ranta on loiva, ja maasto kosteampaa. Maaston muotojen perusteella kohde tuskin on jatkunut tänne. Miekojärven ranta on Hannukkalanniemessä kivikkoinen.
Nurmella olevalle pellolle tehtiin useita koekuoppia eri korkeuksille. Ylimpien kuoppien maannos oli häiriintymätön. Alimmissa rikastumiskerroksen yläpuolella oli 30-40 cm paksuinen peltomultakerros. Merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta ei havaittu. Hannukkalanniemen pohjoispuolinen Metsähallituksen omistama alue vaikutti maastonmuotojensa perusteella soveltumattomalta kivikautiseen asutukseen. Tänne ei myöskään koekuoppia tehty. Asuinpaikan sijainti ei selvinnyt tutkimuksissa.
Vuonna 2020 kohteen sijaintia tarkennettiin 28 koepistolla pellon ympäristöön, erityisesti pellon pohjoispuolelle metsämaalle. Koepistot tehtiin 10 m välein ja niistä löydettiin riittävästi viitteitä sille, että kohteen voidaan todeta olevan kivikautinen asuinpaikka. Koepistojen tulokset yhdistettynä 2011 inventoinnin tuloksiin osoittavat, että kyseessä on pienialainen ja lyhytikäinen kivikautinen asuinpaikka. Asuinpaikka rajautuu nykyisen pellon alueelle ja siitä mahdollisesti hieman pohjoiseen. Pellon etelä- ja itäpuolilla maaperä jyrkkenee ja kivikoituu nopeasti. |
tillbaka
MV/251/05.04.01.00/2020 YLITORNIO, Pessalompolon alueen sähköverkon saneerauksen suunnittelualueen arkeologinen inventointi 2020. Tutkimusraportti
