Kohde sijaitsee Iso-Vietosen pohjoisrannalla Roukoniemen kärjessä. Asuinpaikka on osittain huuhtoutunut ja löytöjä on erotettu vesirajassa ja rantavedessä Pikkuroukoniemen ja Romakkalahden väliltä. Iso-Vietonen on säännöstelty järvi, jossa vedenpinnan korkeusvaihtelu on 3 m luokkaa. Asuinpaikan rannassa on 5-10 m levyinen hiekkaranta, jonka jälkeen maasto nousee 1-3 m sekametsämaaksi. Sisempänä on mäntymetsää. Inventoinnissa 1979 vesi oli poikkeuksellisen alhaalla ja löydöt saatiin vesirajasta. Järven rantaa oli inventointikertomuksen mukaan muokattu kaivinkoneilla noin ½ km matkalla, jolloin mahdollinen muinaisjäännös olisi tuhoutunut. Muokkausten sijaintitieto on epäselvä, mutta tarkoittanee Romakkalahden itärantaa. Niemen sisäosassa ja kauempana Romakkalahden pohjukasta olevat mahdolliset muinaisjäännökset ovat tallella. Havainnot asuinpaikasta rajoittuvat kuitenkin rantavyöhykkeeseen, joka inventointitietojen perusteella on pituudeltaan noin 600-700 m.
Löydöt: piinuolenkärki ja -kaavin, talttoja, tuuria, liuskekärjen katkelma, kvartsia (KM 14033:1, 20486, 20487:1-4, KM 36852:1-2).
Vuonna 2017 Roukoniemen tilalle (autiona 2017) ulottui sähkökaapelointihanke Jolmankoskelta, jonka linjauksen arkeologisen inventoinnin yhteydessä (rajatun laajan mj-alueen ulkopuolella) ei koekuopissa todettu merkkejä muinaisjäännöksestä. Purettavalla sähkön ilmajohdon linjalta todettiin aiemmin tuntematon hiilimiilu, joka on liitetty tähän kohteeseen (ks. alakohde). |
tillbaka
Jolmankoski, Inventointi 2017 Niko Anttiroiko
