| Anmärkningar: SMY:n stipendiaatin J.V. Hirsjärven kertomuksessa mainitaan seuraavaa (Tammelan kihlakunnan inventointi, s. 152-153): "Jokioisilla löysi Saaren Eskolan setä Juho tyttärensä kertomuksen mukaan Jokioisten kirkkotarhan luota kiviaseen. Isoisältänsä sanottiin hänen perineen toisen kiviaseen, arveltiin niiden joutuneen jollekulle sukulaiselle. Ruukin seppä Gabriel Lilja löysi myös Jokioisten hautausmaan tyköä v. 1872 hyvästi hiotun punervan kivikuokan. Torppari Jaakko Takala oli "ukkosen vaajalla" sammutellut kulovalkeita ja muitakin taikoja tehnyt. Mutta olipa ukko ruvennut epäilemään oman vaajansa tenhovoimaa ja meni pyytämään yllä mainittua Liljan kiviasetta. Sen taikavoiman piti Jaakon mielestä oleman suurempi, koska oli punervaa kiveä. Lilja ei hennonnut antaa koko "vaajaa" (kuokkaa), vaan löi sen vasaralla rikki 3:lle kappaleelle. Jaakko sai paksun pään osaksensa, 2 kappaletta oli jäänyt sepälle. Viimeiseltä jäi hänelle ainaoastaan keskupaikka kuokkaa, hän lahjoitti näet terävänpään mainittua kalua museoon. Kärkipää tuli siis viimein pelastetuksi, mutta joutui sekin vielä kerran isoon vaaraan: eräs vähämielinen akka oli näet sen vähällä syödä. Akka kun minulla mainitun kiven näki, koetti sitä kaikin mokomin omakseen, että olisi saanut syödä lääkkeeksensä. Mutta kun en minä millään ehdolla suostunut kauppaan, sieppasi akka kiven ja aikoi siitä haukata edes toisen puolen. Hirmuisen kovasti hän puri, mutta onneksi oli kivi niin lujaa, ettei se katkennut. Sepän lapset olivat tahrineet kiven pään piellä, kun olivat koettaneet sitä toisen kappaleen kanssa yhteen liittää. Sitä pikiä akka parka sitten koetti jyrsiä, kun ei pystynyt hammas kiveen." |
tillbaka
Koordinater
Jokioinen, Inventointi 2005 Petro Pesonen