Kohde sijaitsee Porsaskoskelle menevän tien varrella, sen itäpuolella, Iso-Poikimon rannalta 0,2 km lounaaseen ja Pieni-Poikimosta 350 m pohjoiseen. Maantien itäpuolella on harjukumpareita. Pohjoisimman kumpareen pohjoispään ympäri sen itäsivulle ja etelämpää edelleen itään Iso-Poikimon rannalle kulkee uudehko tie. Kumpareen laella kasvaa istutettua nuorta männikköä. Tien itäpuolella on alavaa soistunutta maata, joka ulottuu idässä Iso-Poikimon rantaan.
Pieni-Poikimo (102,7 m mpy) ja Iso-Poikimo (102,4 m mpy) ovat olleet likimain Kyyveden tasossa vielä ennen 1800-luvun järvenlaskua. Koska veden pinta on Kyyveden luoteisosassa epätasaisen maan kohoamisen vuoksi laskenut koko sen ajan, kun Kyyvesi on ollut erillisenä järvialtaana, on vedenpinta Poikimoiden tienoilla ollut aiemmin korkeam-malla. Kumpareen itäpuolella olevalle alavalle maalle on ulottunut Kyyveden lahti toden-näköisesti vielä esihistoriallisen ajan lopulla.
Mahdollinen asuinpaikka löytyi vuoden 2006 inventoinnissa. Kumpareen pohjoispään ympäri kiertävän tien leikkauksesta löytyi yksi kvartsi-iskos kohdasta, jossa tie kääntyy etelään kumpareen itäsivulle. Heti löytökohdan yläpuolella on kumpareen laki, joka vaikuttaa asuinpaikaksi sopivalta. Laki on ilmeisesti ollut tasaista, kivetöntä, hienoa hiekkamaata. Se on kuitenkin aurattu metsänuudistamisen yhteydessä, ja nyt aurausvakojen väleissä on noin puolen metrin korkuisia maavalleja. Paikalle tehtiin yksi koekuoppa, josta ei löytynyt mitään. Maaperä oli maanmuokkauksen vuoksi pahasti sekoittunutta. Paikkaa ei voi löytöjen vähäisyyden vuoksi pitää asuinpaikkana. Perusteellisempi koekuopitus saattaisi selventää paikan luonnetta. |