| Anmärkningar: Inventoijalle saaresta kertoi Haukivuoren kunnan palkkakirjanpitäjä Kari Rämö. Hänen mukaansa saaresta kerrotaan löytyneen ihmisen luita, muun muassa pääkalloja. Näiden tietojen osalta Rämö mainitsi lähteenä nyt jo ilmeisesti edes menneen Ilmari Mattilan. Rämön mukaan hautausten luonteesta on esitetty kaksi erilaista käsitystä. Paikkakuntalaisten tietämän mukaan saarta olisi käytetty hautapaikkana sairausepidemian tai –epidemioiden yhteydessä (”rutto”), ehkä 1600-luvulla. Haukivuorella aiemmin (ainakin 1980-luvulle asti) historian opettajana toiminut Tauno Piilola taas on esittänyt, että kyseessä olisivat sotatapahtumiin liittyvät hautaukset. Tämän käsityksensä hän oli perustanut saaresta löytyneeseen sotilaspuvun nappiin/nappeihin. Rämö kertoi myös, että paikallinen Lions-klubi oli jo vuosikymmeniä sitten vienyt saareen muistokiven. Rämö ei ollut itse käynyt saaressa. Kunnanvirastolla todettiin myös, että saari on nykyisin yleiskaavassa suojeltu (merkintänä SL).
Inventoinnin aikana löytyi kirjallinen lähde, joka kertoo Munninsaaresta. Häkkilän kyläkirjassa (Häkkilä, kylä Kyyveden kainalossa, Häkkilän perinnepiiri 2000, s. 231) on kuva lehtileikkeestä, jossa on Länsi-Savo –lehden yleisöosastossa julkaistu kirjoitus ”Kyyveden Munninsaari”. Leikkeeseen on merkitty julkaisupäivä 29.5., muttei vuotta. Tyylistä päätellen leike on ehkä 1970- tai 1980-luvulta. Kirjoituksessa vastustetaan käsitystä, että saaressa olisi sotilashautoja (viitaten Länsi-Savon matkailuliitteen juttuun ”muutama päivä sitten”). Tämän käsityksen arvellaan syntyneen ”joidenkin innokkaiden kotiseutuharrastajien kaivauksissa löytämistä sotilaspukuun kuuluneista napeista”. Kirjoittajan mukaan perimätieto kertoo aivan muuta, eikä ruotsinvallanaikaisista sotatapahtumistakaan paikkakunnalla ole tietoa. Kirjoittaja, Topi Nurmi, kertoo kuulleensa kalastusmatkoilla Munninselällä isoisältään Vilhelm Häkkiseltä (1845-1916), että Munninsaareen oli haudattu isorokkoon kuolleita. Kirjoittaja arvelee isonrokon esiintyneen yleensä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa (mikä viitannee sotilaspuvun nappien oletettuun ajoitukseen). Kirjoittaja muistaa vielä lapsuudestaan, että van-hat ihmiset suhtautuivat Munninsaareen kunnioittavasti ja kammoksuen. Sinne ei sopinut mennä esimerkiksi kalatulille.
Perimätieto saareen hautaamisesta on peräisin ainakin 1900-luvun alusta. Se myös selittää miten erilaiset käsitykset hautausten luonteesta ovat syntyneet. On valitettavaa, että ainakaan inventoinnin aikana ei saatu tarkempia tietoja ”kotiseutuharrastajien kaivauksista” ja niiden löydöistä tai muistakaan tapauksista, joissa hautauksia on tullut esiin. Myöskään tarkastuskäyntiä saareen ei maastotyöajan lyhyyden ja talven tulon vuoksi ennätetty järjestää. Kuitenkin jo edellä esitetyn, ilmeisesti vanhan, perimätiedon perusteella saarta on syytä pitää vanhana hautapaikkana, ja siten kiinteänä muinaisjäännöksenä. Tulevat tutkimukset toivottavasti selvittävät, milloin ja missä yhtey-dessä hautauksia on tehty. |
tillbaka
Koordinater
Kyyveden suojelualueen kulttuuriperintökohteiden inventointi, Inventointi 2012 Tapani Tuovinen