Kohde sijaitsee 850 m valtatieltä 7 pohjoiseen, Länsikylän Nygårdin tilan päärakennuksesta 700 m lounaaseen. Maasto on kivikkoista moreenimäkeä, jonka alarinteisiin on kerrostunut hiekkaa tai hiesua. Alueella kasvaa nuorta tiheää lehtipuuvaltaista sekametsää. Nykyisin soiden ympäröimä mäki on ollut kivikauden lopulla suojaisan merenlahden saari (15–17,5 m mpy), jonka eteläreunassa on avautunut poukama. Paikka on helppo saavuttaa tilustieltä, mutta vaikea hahmottaa maastossa.
Löydöt on kerätty 1980-luvulla metsänistutuksen yhteydessä äestyksessä rikkoutuneesta maanpinnasta ja koekuopista. Löytöpaikka 1 (P = 6709640, I = 3481640, Z = 15) sijaitsee talosta 600 m lounaaseen mäen koillispuolella ja tilustieltä 20 m länteen, lähes tasaisella maalla. Sen kohdalla on pieni hiekka-alue (3 x 1 m), josta löydöt on kerätty 10–25 cm:n syvyydestä. Maa löytöpaikalla oli punaista. Löytöpaikka 2 (P = 6709533, I = 3481655, Z = 15) on edellisestä 110 m eteläkaakkoon ja 10–15 m tilustien itäpuolella, mäen itärinteessä, pienellä harjanteiden rajaamalla tasanteella, joka viettää hyvin loivasti kaakkoon. Maaperä on rapakivensekaista hiesua. Löydöt on otettu talteen 10 cm:n syvyydestä. Löytöpaikka 3 (P = 6709484, I = 3481543, Z = 15) sijaitsee 125 m edellisestä lounaaseen, mäen eteläpuolella, loivasti etelään viettävässä rinteessä. Kohta on muinaista poukamaa, jonka maaperä on hiesua. Löydöt ovat olleet aivan pinnassa. Kaikki paikat ovat pienialaisia (20–30 x 15–20 m), mutta voidaan leiriytymiseen sopivan topografian – pieni poukama - ja löytöjen perusteella luokitella asuinpaikoiksi. Löytöjä ei ole tavattu muualta alueelta. Ilmeisesti kyse on myöhäiskivikautisen suojaisan merenlahden pesäkkeisistä kausiasuinpaikoista. Kohteiden tarkempi määrittely edellyttää koekaivauksia.
VT 7:n uuden linjauksen vuoksi paikalla tehtiin arkeologisia tutkimuksia kesällä 2009. Tällöin tutkittiin asuinpaikan laajuus suhteessa tielinjaan. |