Kohde sijaitsee valtatien 7 pohjoispuolella, paikalle johtavan tien risteyksestä 480 metriä pohjoisluoteeseen, luoteeseen ja pohjoiskoilliseen johtavien metsäautoteiden risteyksen luoteispuolella. Maasto on kivikkoisen mäen etelä- ja kaakkoisreunassa oleva hiekkatasanne, joka viettää hyvin loivasti etelään ja kaakkoon. Se on ollut myöhäiskivikaudella suojaisan merenlahden saaren eteläistä rantaa (17,5 m mpy). Mäen korkeimmalla kohdalla (20 m mpy) on suuria kivilohkareita. Alueella kasvaa nuorta männikköä ja sekametsää. Paikka on helppo saavuttaa, mutta metsikön takia vaikea hahmottaa maastossa.
Löydöt on kerätty 1980-luvun puolivälin tienoilla äestetystä metsämaasta kahdesta pesäkkeestä, jotka sijaitsevat teiden risteyksestä 25 ja 40 m luoteeseen sekä pohjoiskoilliseen johtavan metsätien reunasta 10–20 m länteen. Löydöt on paikannettu 2006 inventoinnissa löytäjän osoittamien kohtien perusteella isojen kivilohkareiden kaakkoispuoliselle tasanteelle, 25 x 25 metrin alalle (löytöalueen keskikoordinaatit P = 6709237, I = 3481006, Z = 17,5 m mpy). Maasto soveltuu hyvin leiriytymiseen ja kohde on luokiteltu löytöjen perusteella myöhäiskivikautiseksi saariasuinpaikaksi. Muinaisjäännöksen laajuuden määrittäminen edellyttää kaivauksia.
VT 7:n uuden linjauksen vuoksi paikalla tehtiin arkeologisia tutkimuksia kesinä 2009-2010. Vuonna 2001 tutkittiin asuinpaikan laajuus suhteessa tielinjaan. Kesän 2010 tutkimuksissa asuinpaikan keskeinen osa rajattiin koekuopin ja muinaismuistoalueen pohjoisraja tielinjan suuntaan täsmennettiin: kohteen pohjoisreuna on tielinjasta noin 20 metrin päässä. Kaivaus kohdistettiin asuinpaikan ydinalueelle, josta tuli odotettua enemmän löytöjä: saviastianpaloja, palanutta luuta, iskoksia ja kiviesineitä (mm. siimanpaino, piinuolenkärki ja liuskenuolenkärki). Alueella todettiin myös selkeät ihmisen toiminnan värjäämät likamaa-alueet, joista saviastianpalat ja palaneet luut löytyivät. Iskoksia löytyi huomattavasti laajemmalta alueelta. Selvärajaiset likamaakuviot näyttivät muodostavan kulman, mikä kenties viittaa paikalla olleeseen kivikautiseen rakennukseen. Palaneista luista ja keramiikan karstasta tehtävät radiohiiliajoitukset varmistavat kohteen ajoituksen. Osteologisessa tutkimuksessa osalle palaneita luita saataneen myös lajimääritys.
Kivikautinen asuinpaikka tutkittiin suureksi osaksi, eikä valtatie 7:n uuden linjauksen toteuttamiselle tutkitulla kohtaa ole siten muinaismuistolain asettamaa estettä. Muinaismuistolain edelleen suojaama osa jää moottoritien eteläpuoliselle suoja-alueelle noin 20 metrin päähän tulevan valtatien eteläreunasta. |
tillbaka
Långkärrskogen 1, Kaivaus 2010 Kreetta Lesell
