Kohde sijaitsee valtatien 7 eteläpuolella, Heinlahdessa, laajan ja metsäisen Korvenkallioiden koilliskärjessä, Korvenkalliontien eteläpuolella, 240 m Santatien ja 420 m Vanhanniementien risteyksestä länteen. Maasto on kalliomäkien pohjoisreunaan, koilliseen viettävään rinteeseen, muodostunutta hiekkakannasta, jossa kasvaa mäntymetsää. Kannaksen etelärinne on hyvin kivikkoista. Paikan itäpuolella on ollut kivikauden lopulta pronssikauden lopulle korkeiden kalliomäkien välinen kapea salmi (12,5–15 m mpy), joka on yhdistänyt Heinlahden matalan sisälahtea ja Äyspäänselkää. Salmi on todennäköisesti kuroutunut (10 m mpy) rautakauden alkuun mennessä. Tien eteläreunassa on pieni hiekkakuoppa, jonka yläpuolisella tasanteelta on otettu 2000-luvulla hiekkaa. Tasanteelle johtaa maantieltä ajoura.
Löydöt on otettu talteen tien eteläreunassa olevan hiekkakuopan ja sen eteläpuoliselle korkeammalle harjanteelle äskettäin avatun hiekkakuopan väliseltä tasanteelta. Löytöjä on poimittu kuoritusta maanpinnasta uuden kuopan pohjoisreunasta (P = 6706635, I = 3490429, Z = 16) sekä kuopalle luoteesta johtavan metsätien pinnasta (P = 6706671, I = 3490387, Z = 15). Tien reunassa olevan vanhemman kuopan lounaisreunasta (P = 6706655, I = 3490431, Z = 14) on saatu talteen kvartsia. Maantieltä erkanevan ajouran itäpuolella (P = 6706707, I = 3490380, z = 14) erottuu matala kuoppa (2 x 2 x 0,5 m).
Löytöjen ja maaston perusteella kyseessä on myöhäiskivikaudelle ajoittuva salmiasuinpaikka. Topografiasta päätelleen asuinpaikka on ollut kapean kannaksen päällä ja ollut pienialainen. Kannaksesta ja sen mukana muinaisjäännöksestä suurin osa on tuhoutunut hiekanotossa. Asuinpaikkaa saattaa kuitenkin olla jäljellä hiekkakuoppien luoteispuolella, ajouran ja maantien välisellä metsäkaistaleella.
Paikalle tehtiin vuonna 2008 koekaivaus, jonka yhteydessä todettiin asuinpaikan tuhoutuneen kokonaisuudessaan hiekanotossa. |