Metsäkylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet Suurijärven ja nykyisin umpeen soistuneen Mätäjärven pohjoispuolella Summanjoen mutkan länsirannalla peltojen ympäröimillä moreenimuodostumilla, Sippolanjoen ja Summanjoen yhtymäkohdasta noin 2 km etelään. Sahakoskessa kylän pohjoispuolella on ollut hyvä myllynpaikka, ja joen molemmin puolin hedelmällistä viljelysmaata. Keskiaikaisen kylän ohella paikalla on myös laajoja ja arkeologiselta löytöaineistoltaan rikkaita kivikautisia asuinpaikka-alueita (ks. Hamina Kuusisto, Hamina Klemolan seisake ja Hamina Klemolan peltokumpu).
Metsäkylä mainitaan ensimmäisen kerran v. 1458 peräisin olevassa asiakirjassa (FMU 3076), jossa määritellään Suur-Vehkalahden länsi- ja eteläosan kylien välisiä rajoja. Metsäkylän vanhin asutus juontuu kuitenkin ilmeisesti 1200- ja 1300-lukujen järjestelmälliseen ruotsalaiseen uudisasutukseen. Vanhin tonttimaa muodosti peltomaiden keskelle eheän kokonaisuuden: Storbyn eli Suurkylän, jonka laidoille syntyi myöhemmin suomalaisperäisiä taloja. Ensimmäiset ”kylät” ovat olleet ilmeisesti ennemminkin yksinäistaloja tai yhden isännän johdossa olleita pieniä taloryhmiä. Väestö ja kylät ovat suomalaistuneet viimeistään 1500-luvulle tultaessa. Vuoden 1551 maakirjaan Metsäkylään on merkitty 19 taloa. (Rosén 1936:46-47,62, 128,156.)
Perimätiedon mukaan vanhin asutus, ns. Suurkylä, on sijainnut siellä, missä tiedon muistiin merkitsemishetkellä eli 1900-luvun alussa ovat sijainneet Klemolan, Aholan, Koivun sekä Ryysyn talot (Rosén 1936:115). Tällä tarkoitettaneen suhteellisen laajaa, edelleen peltojen ympäröimää muodostumaa, jossa sijaitsevat Mattilan ja Toikan tontit (ks. Metsäkylä (Skogby) Mattila ja Metsäkylä (Skogby) Toikka).
Koivun tontti on edelleen asuttu. Rakennukset ovat maatilojen talouskeskuksiin kuuluvia asuin- ja talousrakennuksia. Rakentamattomilla piha-alueilla ja rakennusten välisää on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.
|
tillbaka
Hamina, Inventointi 2006 Johanna Enqvist