Pyhällön kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet nykyisen Haminan pohjoisosassa, Tarhajärven ja Pyhällön välisellä kannaksella sekä järvien länsi- ja itäpuolella, Lappeenrantaan vievän maantien itäpuolella.
Pohjois-Vehkalahden kylien oletetaan asutetun Lappeen suunnalta. Alue on ollut mahdollisesti jo vanhastaan ”lapveteläisten eräalueena”, ja samalta suunnalta olisi siis saapunut keskiajalla (1300–1400-luvuilla) myös lappeelainen kaskiviljelyasutus. Vaikka asutuksen juuret saattavat ulottua jo varhaiselle keskiajalle, oli varsinaisiksi kiinteiksi kyläyhteisöiksi järjestäytyminen vielä 1500-luvulla kesken. Pyhältö mainitaan ensimmäisen kerran v. 1544, jolloin koko Pyhällön, Turkian ja Lankilan kylien aluetta kutsuttiin Pyhällöksi. 1540- ja 1550-luvuilla Pyhällön ja Turkian ”kaksoiskylässä” oli parhaimmillaan 23 isäntää, mutta tilaluku laski vuosisadan loppua kohden. 1600-luvun alussa talojen määräksi vakiintui 9. (Korhonen 1981:442; Rosén 1936: 102-104,109-110,129.)
Pyhältöön perustettiin keskikievari Haminan–Lappeen tien rakentamisen myötä 1600-luvun lopulla. Se toimi aluksi Mäenpään talossa, mutta siirtyi 1720-luvulla Myllykylän kartanon omistajasuvun, Beijereiden, vävyn Reinhold Wetterstedtin ja hänen vaimonsa Margareetan pidettäväksi. Kestikievari sijaitsi kuitenkin Pyhällössä ainakin v. 1766 asti. (Korhonen 1981:445.)
Pyhällön vanhat kylätontit ovat Vähä-Uskia lukuun ottamatta edelleen asuttuja, mutta väljästi rakennettuja; rakennukset ovat maatilojen talouskeskuksiin kuuluvia asuin- ja piharakennuksia. Rakentamattomilla piha- ja peltoalueilla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä. Vähä-Uskin tontti on tällä hetkellä asumaton ja rakentamaton. Peltokumpareilla, tontin peltona olevalla itäpuoliskolla, on kaksi massiivista kivijalkaa. Kyseessä ovat mitä ilmeisimmin melko nuoret navetan tms. rakennuksen jäännökset. Tontin länsiosassa, lehtomaisella metsäalueella kasvaa omenapuita ja ruusupensaita. Alueella on myös muutamia betonisia rakennuksen perustuksia.
|