Summan kylän vanhat tonttimaat ovat sijainneet pohjoisesta Summanlahteen virtaavan Summanjoen länsi- ja itärannoilla, Suuren rantatien etelä- ja pohjoispuolella, nykyisen Haminan länsiosassa. Kylän asutuksen synty liittyy epäilemättä sen sijaintiin vesi- ja maareittien solmukohdassa. Kylän maita halkoivat sekä merelle vievä joki että Viipuriin johtava Kuninkaantie.
Summa on Vehkalahden vanhimpia kyliä. Asutus oli jo vakiintunutta, kun kylä mainitaan ensimmäisen kerran Erik Akselinpoika Tottin v. 1458 peräisin olevassa rajanvahvistustuomiossa (FMU 3076). Summan kylän nimeä pidetään suomalaisten eränkävijöiden antamana, mutta kylän vanhin pysyvä asutus juontunee viljelynimistön perusteella 1200- ja 1300-lukujen järjestelmälliseen ruotsalaiseen uudisasutukseen. Väestö ja kylät ovat jälleen suomalaistuneet viimeistään 1500-luvulle tultaessa. (Rosén 1936:128-129,62-64.)
Vuoden 1551 maakirjassa Summasta mainitaan kymmenen tilaa. Tämän jälkeen alkoi sota-ajan aiheuttama taantuminen ja v. 1571 isäntiä oli enää seitsemän, vaikkakin kylän vauraus oli pysynyt suhteellisen suurena. 1590-luvulla veroja maksavia taloja oli jäljellä ainoastaan kolme tai neljä; kantatiloista säilyi viljelyksessä vain yksi, Raja. Stolbovan rauhan v. 1617 jälkeen tilanne rauhoittui ja Summan asutus vakiintui seitsemään talonpoikaistilaan sekä kartanoon. (Korhonen 1981:309.)
Summan kartanon merkitys ei ollut kyläläisille erityisen suuri 1600-luvulla. Viljelyksiä hoitivat lampuodit, ja vasta 1700-luvulla haltijat asuivat itse kartanoa. Kartanon tontilla on edelleen osin 1600-luvulta periytyvän puiston ympäröimänä, v. 1790 asti Bruun-suvun omistuksessa olleen Summan kartanon rakennuksia, joista päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1700-luvulta. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi kaksi asuinrakennusta, savesta ja kanervista tehty talli, kivinavetta sekä muita vanhoja talousrakennuksia (Knapas 1984:103).
Suuren Pohjan sodan jälkeen 1700-luvulla maaliikenteen ja rantatien merkitys kasvoi, joten Summan sillan kupeeseen rakennettiin matkustavaisille krouvi. Krouvin pito oli kartanon oikeuksia, mutta ilmeisesti olutta tarjoiltiin myös missä tahansa Summan talonpoikaistaloista samalla, kun vaihdettiin tietoja ja uutisia. Summan kylän keskeinen asema entisestään korostui, kun Kymenlaakson kihlakunnan tuomari Arvid Renner asettui asumaan kartanoon 1740-luvulla ja esim. käräjiä alettiin pitää Summassa. (Korhonen 1985:14; Korhonen 1981:312.)
Summan vanhat kylätontit ovat edelleen asuttuja, mutta suhteellisen väljästi rakennettuja omakotitaloalueita. Rakennuskanta on vanhakantaista ja kevyttä. Rakentamattomilla piha- ja peltoalueilla on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.
|
tillbaka
Hamina, Inventointi 2006 Johanna Enqvist