Vilniemen vanhat kylätontit ovat sijainneet nykyisen Hamina kaupungin kaakkoispuolella, kapean etelään avautuvan Kylänlahden pohjukassa. Kuninkaantie ohittaa Vilniemen kylän noin 2,5 km sen pohjoispuolella.
Vilniemen asutus oli jo vakiintunutta, kun kylä mainitaan ensimmäisen kerran Erik Akselinpoika Tottin v. 1458 peräisin olevassa rajanvahvistustuomiossa (FMU 3076). Kylässä oli v. 1551 seitsemän taloa, ja veroluettelojen mukaan karjatalous tuotti erityisen hyvin. Kylä kärsi 1570-luvulla venäläisten ryöstöretkistä, jolloin kaksi kylän tiloista autioitui. Lisäksi kolme Vilniemen isännistä luopui jostakin syystä maistaan v. 1583, ja kylä tyhjeni yhtä taloa lukuun ottamatta. Matti Heikinpoika Lavosen perikunta asui kylää yksin seuraavat viisi vuosikymmentä. Seudulle haettiin aktiivisesti asukkaita kruunun toimesta, ja 1630-luvulla kylään siirtyikin kaksi uutta tilallista. (Korhonen 1981:369-370.)
1600-luvun lopulla Vilniemessä asui jo saman verran väkeä kuin edellisellä vuosisadalla parhaimmillaan. Vanhoina autioina Vilniemen tilat olivat kuitenkin ns. kruununtiloja, jotka voitiin luovuttaa tarvittaessa sotalaitoksen käyttöön. Vilniemen kahdesta kantatilasta tehtiinkin upseerin virkataloja eli puustelleja 1680-luvulla. Kun vielä Poitsilan kartanon pieni sivutila Vilniemessä siirtyi 1690-luvulla Sommarin upseerisuvulle, muuttui kylä herrasväen, erityisesti upseerien hallitsemaksi. Kun Vehkalahti joutui Venäjän yhteyteen, romutettiin virkatalojärjestelmä 1740-luvulla. Puustellit eivät kuitenkaan palautuneet talonpoikaiseen omistuksen, vaan ne liitettiin kahden talonpoikaistilan lailla Vilniemen kartanoon, jonka ytimenä toimi siis Poitsilan pieni rälssitila, Mukala. (Korhonen 1981:370-371.)
Vilniemen vanhat kylätontit ovat edelleen asuttuja. Kylänpaikalla on teiden halkoma, melko väljästi rakennettu omakotitaloalue. Rakentamattomilla piha-alueilla ja rakennusten väleissä on saattanut säilyä aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä. |
tillbaka
Hamina, Inventointi 2006 Johanna Enqvist