Lapinkylä sijaitsee kunnan keskiosassa, Narvijärvestä pohjoiseen, Lapinjoen pohjoispuolella kohdassa jossa Pappilanoja laskee Lapinjokeen. Lapinkylän keskustassa on Lapinjoessa leveämpi kohta Patolampi ja sen alajuoksulla pato.
Lapinkylä on ollut jakokunnan kantakylä, jolla on ollut suuret maaomistukset aina Narvijärvelle asti. Samaan jakokuntaan Lapinkylän kanssa ovat kuuluneet Kivikylä, Rohdainen, Skinnarla ja Kulju. Kylässä on ollut keskiajalta lähtien kappelikirkko, joka hallinnollisesti on kuulunut Eurajoen kirkkoon. Lapinkylän nimi mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1503 käräjäasiakirjoissa. Vuoden 1540 maakirjassa Lapinkylässä on ollut seitsemän taloa ja vuoden 1686 sama määrä, johon kuuluu myös pappila. (Alanen 2007, 6-7).
Lapinkylä muodosti isojaon aikana yksinään jakokunnan. Lapinkylässä aloitettiin isojako maanmittari Johan M. Gottskalkin toimesta vuonna 1786. Isojakotoimitus keskeytyi parinkymmenen vuoden ajaksi ja lopulta sen suoritti loppuun J.G. Vallenius vuosina 1805–1812.
Kylässä oli vielä isovihan (1713–1721) aikana kirkkoherran virkatalon Seppälän lisäksi ainoastaan viisi taloa. Mattilan ratsutila ja Vahalan akatemiatila jaettiin kahtia ja isojaon aikana talomäärä oli kohonnut kahdeksaan. Historiallisella kylätontilla Pappilanojan molemmin puolin sijaitsivat Vahalan, Seppälän, Björnin ja Mattilan tilat. Kirkkalan tila sijaitsi puolestaan nykyisellä paikallaan Eurajoentien länsipuolella lähellä Kirkkotien risteystä. Lukkariston tila sijaitsi isojaon aikana joen eteläpuolella Meijerintien varrella sillasta itään. 1800-luvun aikana Lukkaristo siirtyi nykyiselle paikalleen Lukkaristontien varteen nykyisen Huittistentien pohjoispuolelle. Vahala siirtyi 1800-luvun kuluessa huomattavasti idemmäksi, Björni eli Pyörni siirtyi puolestaan nykyiselle paikalleen teiden risteykseen.
Kohteessa on yksi kiinteäksi muinaisjäännökseksi katsottava alue. Kyseessä on entinen Vahalan talon autio tontti Pappilan itäpuolella. Vahala siirtyi 1800-luvun kuluessa idemmäksi. Isojaonjärjestelykartassa vuodelta 1898 tontilla ei enää näy rakennuksia. Nykyään alue on rakentamaton pieni kumpare, jonka päällä kasvaa vanhoja omenapuita, nuoria koivuja ja mäntyjä. Tontin lounaisnurkassa on pienen neliönmuotoisen rakennuksen kiviperustus ja kiviaitaa. Rakennus on pohjois-eteläsuuntainen ja kooltaan noin 4 x 12 m. Rakennuksen lounaisnurkasta jatkuu suurista kivistä tehty aita, joka on kylmämuurattu. Aita jatkuu rinnettä alaspäin noin 30 m matkalla etelään reunustaen peltotietä. Tontille kaivettiin koekuoppa, josta paljastui tiilensekaista likamaata noin 20 cm paksuudelta. Mitään ajoittavaa ei löytynyt.
Kohde on rajattu kokonaisuudeksi isojakokartassa näkyvän vanhan tontin rajaus ja kohteen ympäristö huomioiden. Alueen rajaus on suuntaa antava. |
tillbaka
Lappi, Inventointi 2007 Hannele Lehtonen
