Aiempi tieto: Paikalta on 1890 perunakuoppaa kaivettaessa löytynyt jäänteitä ainakin kolmesta vainajasta. A.O. Heikel kaivoi perunakuopan eteläpuolelle reilun metrin levyisen kuopan noin metrin syvyyteen, mutta löysi paikalta vain hiiltä. Heikelin mukaan paikalta ei luiden lisäksi ole tehty esinelöytöjä. Hän tulkitsi paikan historiallisen ajan väliaikaiseksi hautapaikaksi. Pelkästään Heikelin kuvauksen perusteella on Hiivolassa 1800-luvun lopulla tehdylle luulöytöpaikalle vaikea määrittää tarkkaa paikkaa. Perimätiedon mukaan paikka sijaitsee Epranojan eteläpuolella ja Hirvijärventien itäpuolella olevalla hiekkaisella viljelettömällä metsää kasvalla rinnekaistaleella.
2006 inventoinnissa paikalla havaittiin runsaasti erikokoisia ja luultavasti eriaikaisia kuoppia sekä kellarin jäännöksiä. Suurin osa painanteista on muutaman metrin halkaisijaltaan olevia soikeita tai pitkänomaisia kuoppia. Heikelin kuvaileman perunakuopan sijaintia ei kuopanteista voida tarkasti määrittää; kyseessä saattaa olla myöhemmin tiiliseinin vahvistetun syvän kellarin jäänteet metsäkaistaleen keskiosissa. Alkuperäinen hautapaikka lienee tuhoutunut kuoppien kaivamisen yhteydessä.
Janakkalan kuolleiden luettelon mukaan Hiivolassa mainitaan suurten kuolonvuosien aikana vuonna 1697 kuolleen nälkään ainakin kaksi kuljeksivaa piikaa, kerjäläisnainen ja yksi tyttö; Hiivolan pellon maakuoppaan olisi kirkonkirjojen mukaan haudattu kaikkiaan seitsemän ruumista.(Huovinen 1987) 1800-luvulla löydetyt vainajat liittynevät tähän tapaukseen , joskin paikkaa on voitu käyttää hautauksiin tätä aiemminkin. 1800-luvun löydösten perusteella on oletettavaa, ettei kaikkia vainajia siirretty myöhemmin kirkkomaalle. On siis todennäköistä, että paikalla on yhä jäljellä ruumishautoja.
Inventointi 2023
Tutkimusalueella on havaittu yhteensä seitsemän kuoppaa ja yksi kellarijäännös, jossa on vielä osa tiiliseinästä säilynyt. Lisäksi on suurempi suorakulmion muotoinen kuoppa, joka näyttää johtavan oviaukon kautta puron suuntaan. Länteen, lähellä olevasta kumpareesta löytyi kaksi lisäkuoppaa. Kuopat vaihtelevat koossaan; suurimmat ovat noin 2 x 2 x 2 metriä ja pienimmät noin 1.5 x 1 x 0.4 metriä.
Maaperä koostuu mullan ja hiekan sekoituksesta. Yhdessä kuopassa havaittiin modernia muovijätettä ja toisessa pitkä, noin 4 cm leveä ja 0.5 cm paksu rautalevy, joka ulottuu ainakin 30 cm syvyyteen maahan. Yksi kumpareella oleva kuoppa on kivipohjainen. Alueen historiasta on vaikea saada selkoa, ja paikalla näyttää olevan myös nykyaikaista maankäyttöä.
Tutkimuksen mukaan alue ei vaikuta muinaisjäännökseltä perustuen nykyiseen oletettuun sijaintiin, joka pohjautuu epävarmaan perimätietoon. Alueella ei ole löydetty viitteitä hautauksista yli 100 vuoteen. Kohdelaji päivitetty - muu kohde.
Anmärkningar: Paikalla on 7 kuoppaa ja yksi kellarijäänne, jossa vielä tiiliseinää jäljellä. Lisäksi suurempi suorakulmion muotoinen kuoppa, jossa ikään kuin oviaukko purolle päin.
Koordinaattipisteestä länteen, läheiseltä kumpareelta havaittiin 2 kuoppaa lisää.
Kuopat ovat eri kokoisia, isoista n. 2 x 2 x 2 m kokoisista aina pienempiin n. 1.5 x 1
x 0.4 m kokoisiin.
Maaperä on mullan ja hiekan sekaista. Yhdessä kuopassa on pohjalla, kuntan alla modernia muovijätettä ja yhdessä pitkä n. 4 cm leveä, 0.5 cm paksu
ja määrittelemättömän pitkä rautalevy, sillä se jatkui ainakin 30 cm syvyyteen maan
sisään. Läheisellä kumpareella olevassa kuopassa kivipohja.
Paikasta vaikea saada selkoa, kuten Ruohonenkin totesi aiemmin. Joka tapauksessa, paikalla on myös nykyaikaista maankäyttöä ja maankasoista päätellen pai
kalla on kaivettu vastikään.
Paikkaa ei voisi pitää mahdollisena muinaisjäännöksenä, koska paikkaa ei ole koskaan paikannettu. Sen nykyinen oletettu ja karkea paikannus perustuu tulkinnan varaisen perimätietoon. Oletettu paikka on kaiveltua eikä sieltä ole ensimmäisen yli
100 vuotta vanhan havainnon jälkeen saatu viitteitä hautauksista.
Ehdotamme statuksen muutamista muuksi kohteeksi.
Skapat: 22.2.2024
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.