Tontille on viimeistään 1500-luvun alkupuolella rakennettu 2 taloa, tuolloin kohteen nimi oli
Fredagskulla. Kylän kahta taloa on asutettu tämän jälkeen asiakirjatietojen ja vanhojen
karttojen perusteella aina vuoteen 1887 saakka, jolloin talonpoika Johan Severin Heinström
osti ne molemmat itselleen. Vuonna 1926 Västerkullan tila jaettiin kahtia Västerkullaksi (nyk. Västergård) ja Heimgårdiksi. Joissakin 1600-luvun asiakirjoissa kohde mainitaan nimellä Kyrkokulla. (Degerbyn från forntid tili nutid 1985, 425-427 viitteineen).
Tontilla on nykyään Västergårdin talon päärakennus ja siihen liittyviä talousrakennuksia sekä yksi lähinnä kesäkäytössä oleva pienempi asuinrakennus. Tonttia on tasattu ja muutenkin muokattu suhteellisen voimakkaasti, nykyään se on puutarhana ja nurmikkona.
Tasoitetulla nurmikkotontilla on edelleen havaittavissa 2 ympäristöstään kohollaan olevaa kivijalaksi tulkittua rakennetta, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä ovat ko. rakennusten kiviperustukset. Rakenteista itäisempi on kooltaan 5x7m ja on pohjoisosistaan tuhoutunut myöhemmässä maankäytössä. Vanhasta perustuksessa on jäljellä hajanaisia kiviä kolmella sivulla, ja sen itäosassa on mahdollisesti jäänteitä kivestä ja tiilestä muuratusta tulisijasta. Rakenne on osittain tuhoutunut, sen sisäpuolelle tehdyissä kairausnäytteissä näkyi pihanurmen alapuolella hiilensekaista kulttuurikerrosta 5-10 cm. Talon perustukseksi tulkitun rakenteen ulkopuolelta ei havaittu kairausnäytteissä mitään merkkejä säilyneestä kulttuurikerroksesta.
Läntisempi rakenne on kooltaan 4x6m ja on paremmin säilynyt. Myös tässä rakenteessa on itäosassaan tulisijaksi tulkittu 2x2m kokoinen kohouma, jossa on tiiliä, hiiltä sekä nokista maata. Kulttuurikerrosta oli kairausnäytteiden perusteella jäljellä perustuksen sisällä 5-10 cm, niiden ulkopuolella maaperä on kokonaan sekoittunut.
Vaikuttaisi siltä, että Västergårdin vanha kylätontti on käytännössä lähes tuhoutunut, sillä mistään tutkitulta alueelta ei tavattu häiriintymättömiä kulttuurikerroksia vanhoja talojen perustuksia lukuun ottamatta. Erityisen tarkasti tutkittiin aluetta Västergårdin
päärakennuksesta itään ja koilliseen Inkoonjoelle saakka mahdollista tulevaa
maankäyttötarvetta silmälläpitäen havaitsematta siellä mitään muinaisjäännökseen viittaavaa.
2017:
Paikka ollut tiiviisti rakennettua aina ja edelleenkin, eli pihamaata ja rakennuksia. Ei syynä pitää muinaisjäännöksenä, eikä kulttuuriperintökohteena. Ehdotan havaintopaikaksi. |