Varhaisin maininta Sääskjärvestä on vuoden 1480 Sääskjärven ja Haapakimolan rajatuomiossa. On kuitenkin oletettu, että jo vuonna 1466 lähteissä mainittu Olavi Sääskiä olisi ollut Sääskjärveltä. Kylä on ollut vuonna 1539 jo varsin suuri, sillä siellä on mainittu olleen 11 taloa, joista tosin kaksi kuului tytärkylään eli Saarasiin. Sääskjärven kylä oli kasvanut 1600-luvulla tonttimaahan nähden liian isoksi ja kun kylä paloi, ei uutta rakennettu enää järven- ja joenrannan tonttimaille, vaan kylä jakautui kahtia peltoalueiden koillislaitaan Isokyläksi ja Ukkolanmäelle. (g 140 16/1–2; Halila 1939: 66–67, 124, 147, 166; Kepsu 1981: 168.) Vanhin kylänpaikka järvenrannassa on nykyisin täysin rakennettua, eikä siellä ole todennäköisesti säilynyt vanhempien rakenteiden jäännöksiä.
Ukkolanmäelle on merkitty vuoden 1704 karttaan (g140 16/1-2) neljä taloa. Paikalla on säilynyt Kauhalaan vievän tien kaakkoispuolella rakentamaton alue Myllymäelle vievän mökkitien vieressä. Tienristeyksen lähellä on nähtävissä risujen peittämä kivijalka, jonka kaakkoispuolella on nelikulmainen muutaman kiven reunustama painanne, todennäköisesti vanha kellarikuoppa. Sen itäpuolella on pieni kivistä muodostuva kumpu eli luultavasti uuninpohja. Lisäksi alueella on navettaan kuulunut ramppi sekä kellarikuoppa, jotka ovat iältään melko nuoria. Paikalla on todennäköisesti ollut tila 1600-luvulta lähtien ja on mahdollista, että alueella on säilynyt myös vanhimpien rakenteiden jäännöksiä.
Edellä mainittujen rakenteiden pohjois- ja koillispuolella on myös useampia soikeita ja nelikulmaisia painanteita, jotka saattavat liittyä venäläisten sotilaiden leiripaikkaan. Paikasta noin 300 m etelään on Lammasmäen leiripaikka. |
tillbaka
Iitti, Inventointi 2008 Katja Vuoristo