Oravalan säterikartano on perustettu vuonna 1671 Oravalan vanhankylän paikalle. Kartanosta tehtiin 1600-luvun lopulla Karjalan ratsuväkirykmentin everstiluutnantin virkatalo, jonka alaisuudessa oli ennen isonvihan alkua toistakymmentä torpparia. Isonvihan aikana kartanon rakennukset olivat päässeet huonoon kuntoon, minkä vuoksi vuonna 1723 monet kartanon rakennuksista määrättiin uudelleenrakennettaviksi. Ruotsin kruunu menetti Oravalan upseerivirkatalon vuonna 1743, kun uusi valtakunnanraja vedettiin Kymijokeen. Kartano on ollut nykyisen omistajasuvun hallussa vuodesta 1869 lähtien. (Oksanen 1995:45, 49–51, 195–197.)
Oravalan kartanon päärakennus sekä kuusi muuta rakennusta poltettiin vuonna 1918 punakaartilaisten toimesta. Palaneiden rakennusten jäännöksiä on nähtävissä nykyisen päärakennuksen sekä sen pohjoispuolella sijaitsevan nk. syytinkirakennuksen välisellä nurmikkoa kasvavalla tasoitetulla piha-alueella. Vanha 1700-luvulla rakennettu päärakennus on sijainnut nurmikkoalueen länsireunassa. Nurmikkoalueen itäpuolella navetalle päin vievän tien vieressä on myös muiden rakennusten pohjia, jotka saattavat saattavat ajoittua jo 1600-luvulle. Nykyisen päärakennuksen lounaispuolella on kasvihuoneiden vieressä vanha kivistä holvattu kellari, jonka päällä kasvaa paksuja kuusia. Kellari on kylmämuurattu suurista kivistä.
Oravalan kartanon alueella on säilynyt kartanon eri vaiheisiin liittyviä rakennustenpohjia, mutta on myös mahdollista, että paikalla on säilynyt kartanoa vanhempia, Oravalan kyläasutukseen kuuluvia rakenteita. 1700-luvulla kirjatun perimätiedon mukaan Oravalan kylän ensimmäinen asukas Orava-Matti on asunut Ketunpesällä eli nykyisen kartanon paikalla, hakaten suureen kiveen pihtien kuvan. Kivi (ks. kohde 1000012840) sijaitsee nykyisen päärakennuksen eteläpuolella sijaitsevan rakennuksen vieressä. Orava-Matista eli oraewe Matisse af orewallista on maininta jo vuodelta 1365. (Kepsu 1990:314.) Oravalan kylä näyttäisi siis kirjallisten lähteiden mukaan olleen perustettu ainakin jo 1300-luvulla. On tosin mahdollista, että vanhin kylänpaikka on ollut kartanon päärakennuksesta n. 250 metriä eteläkaakkoon sijaitsevalla matalalla kummulla nk. Kylänpellon laidalla. Tällä alueella on havaittu nurmilaukkaesiintymä, joka saattaa viitata jo rautakautiseen asutukseen (Kepsu 1990:313). Paikalla havaittiin myös useampia, mahdollisesti keskiaikaan ajoittuvia uuninpohjia (ks. kohde 1000012838). |
tillbaka
Valkeala, Inventointi 2008 Katja Vuoristo