Ensimmäisen maailmansodan aikainen puolustusasema, joka sijaitsee itä – länsi suuntaisen Pappilanharjun huipun pohjois- ja etelälaidalla. Hiekkaisessa maaperässä kasvaa mäntymetsää. Harjun itäpäässä on hiekkakuoppa, jonka kohdalta linnoitteet ovat tuhoutuneet.
Harjun itäpäässä ja kaakkoisosassa on katkelmallisia, maahan kaivettuja yhdys- tai taisteluhautoja. Haudat ovat erodoituneet voimakkaasti. Torjuntasuunta on kaakkoon ja etelään. Hautojen kokonaispituus on 180 m.
Harjun pohjoisreunalla on kaksi maahan kaivettua, erillistä, suurikokoista konekivääriasemaa. Itäisemmmän tuliaseman (P= 6771648, I= 3470931) leveys on 4 m ja pituus 2,5 m. Sen syvyys on 2 – 3m. Asemaan johtaa erodoitunut, 8 m pitkä yhdyshauta, jonka yläosan leveys on 2 m ja alaosan 0,5 m. Tuliaseman eteen on raivattu 25 metrin matkalta, 50 asteen ampumasektori, jonka keskisuunta on 310º. Tästä asemasta 170 m länsilounaaseen on toinen samanlainen tuliasema (P= 6771648, I= 3470931) , jonka ampumasektorin keskisuunta on 305º. Läntisemmästä tuliasemasta 145 m länsilounaaseen on harjun laidalla 5 x 5 m kokoinen kuoppa, jonka syvyys on 2,5 m. Sen eteläsivulta lähtee taustan suuntaan lyhyt yhdyshauta. Kuopan keskellä on maakumpu. Ampumasektoria tai –aukkoa ei ole.
Pappilanharjun alueella on linnoitteiden lisäksi kymmenittäin pyöreitä tai soikeahkoja kuoppia joiden halkaisija on 1 – 3 m ja syvyys 0,5 – 1 m. Lisäksi on kohteen keskiosassa 4 x 6 m kokoinen kuoppa, jonka syvyys on 2 m. Jotkut kuopista saattavat liittyä ensimmäisen maailmansodan linnoitteisiin mutta osa kuopista saattaa olla vanhempia ja liittyä 1700-luvun sotaväen osastojen majoitukseen. |