Muinaislinna sijaitsee Kemiönsaaren (ent. Kemiön) Gesterbyn kylässä. Paikka on puolen kilometrin mittainen kallioalue, joka on aikoinaan muodostanut kaakkoon suuntautuvan niemen. Tällä kallioalueella on noin 150x70 m laajuinen jyrkempi kallio, jonka rinteet ovat osittain jyrkät. Laelta avautuu näköala ympäröivään maisemaan. Kalliovuoren eteläosassa on useammassa kohdin epämääräistä kivilatomusta, joka joissakin kohdin muodostaa aitamaisia rivejä. Vuoren pohjoisosan alarinteen poikki kulkee selkeä kivivalli. Siinä on myös suuria kiviä ja se päättyy itäpäässä metrin korkuiseen kiveen, joka on nostettu pystyyn tukikivien varaan.
Vuoden 2013 inventointi: Mäen pohjoisrinteen alaosassa, oikeastaan melkein rinteen juurella, on 26,7 metriä pitkä matala ja kapea suora kylmämuurattu kivivalli ja sen pituusakselin jatkeella idempänä on yksi kolmen metrin pituinen isojen kivien rykelmä, asetellun näköinen sekin. Näitten välillä on neljän metrin aukko. Kivikoko pohjoisessa pitkässä vallissa on yleensä ehkä noin 0,4 – 1,2 metrin luokkaa.
Saman mäen etelärinteen yläosassa on enimmäkseen mäen korkeuskäyrien suunnassa useita matalia, kapeita ja melkoisen lyhyitä kivivalleja. Niissä on paikoin hieman kaarevuutta ja mutkia, ja huomiota herättävästi valleja juoksee useassa kohdin kaksi rinnakkainkin niin, että toinen matala valli on ylempänä rinteessä ja toinen siitä muutaman metrin päässä vähän alempana. Etelärinteen vallien lukumäärä on viisi, ja jos yksi mutkan tekevä valli lasketaan kahdeksi, niin sitten kuusi. Yksi etelärinteen valleista voi olla pieni rantavalli. Sekä etelä- että pohjoisrinteen vallit ovat lähes samalla sijaintikorkeudella, vaikka pohjoisrinteen vallit sattuvatkin lähelle jyrkän rinteen ja tasamaan välistä maaston taitetta, kun sitä vastoin eteläisemmät vallit ovat paremminkin pitkän rinteen yläosassa.
Mäen pohjoisrinteen kivirivin itäpää: 6683808, 263715, eteläisimmän kivirivistön eteläisin pää: 6683697, 263773. Eteläisimmän kivirivialueen pohjoisin pää: 6683702, 263745. |
tillbaka
Koordinater
Kemiönsaaren Kemiön arkeologinen inventointi 2011 ja 2013; Inventointi; 2011, 2013