Kohde sijaitsee Pääjärven eli Iso Vuosjärven länsi-lounaispuolella, melko kostealla metsäalueella.
Pääjärven länsi-lounaispuolta kiertää moreenin- ja kivensekainen maavalli. Tarkastuksessa 2009 vallia käveltiin yhteensä noin 450 metrin matkalla, mutta valli jatkuu tästä vieläkin pidemmälle etelään päin. Vallin leveys ja koko vaihtelevat suuresti, leveyden ollessa keskimäärin noin 2 metriä ja korkeuden korkeimmillaan noin 1,5 metriä. Valliin kaivettiin koepistoja, joissa havaittiin turpeen alla selvä huuhtoutumiskerros, joten jonkin verran ikää vallilla on joka tapauksessa. Myös vallin ympäristöön kaivettiin koekuoppia; maalajit ja kerrostumat vallissa ja ympäristössä ovat samanlaiset.
Tarkastuksessa 2009 valli tulkittiin luonnonmuodostumaksi, mutta ympäristösihteeri Pauli Hellan sähköpostiviestin (8.9.2009) mukaan paikalla käyneen kahden geologin näkemys oli, että valli ei ole luonnon aikaansaama, vaan ihmisen tekemä. Hellan mukaan eräässä Kauhavalle sijoittuvassa romaanissa on kerrottu, että valli olisi Suomen sodan aikainen ja venäläisten tekemä. Kohteen tulkinta on toistaiseksi avoin.
Samantapaisen rakennelman on geologi Aimo Kejonen (GTK) tutkinut Korsnäsin Hinjärvellä (ks. Fasta Fornminnen i Korsnäs, Malax-Korsnäs medborgarinstitut, 1986). Kejonen on tulkinnut Hinjärven rantavallit luonnonmuodostumiksi, joita ihminen on myöhemmin parannellut.
Kejoselle 9.3.2010 lähetettyjen kuvien perusteella, Kejonen päätteli, että Pääjärven vallit ovat järven vanhalla rannalla oleva, jäitten työntämä pallevalli. |