1100-luvulla Lempäälä ja Vesilahti olivat Pirkkalan seurakuntaa, josta ne erosivat 1300-luvulla Vesilahden seurakunnaksi. Lempäälän pitäjä erotettiin Vesilahdesta 1410-1420-luvuilla ja Vesllahden seurakunta jakaantui kahdeksi. Lempäälän seurakunta mainitaan ensi kerran vuonna 1455.
Nykyisen kivikirkon paikalle tehtiin vuosina 1418-1419 puukirkko. Kivikirkko rakennettiin vuosien 1500-1510 välillä puulostajoituksen mukaan, mahdollisesti 1502-1505. Keskiaikaisesta kivikirkosta on jäljellä runkohuoneen itä- ja länsiosa sekä pulpettikattoiseksi muutettu sakaristo. Kirkon rakentaminen jäi keskiajalla kesken. Kirkko oli keskiaikaisessa asussaan vuoteen 1806 saakka. Sittemmin kirkko on muutettu ristikirkoksi. Sakariston lounaisosassa on kellari, joka vuoden 1983 restauroinnissa on ollut tarkoitus jättää paikalleen säilytettäväksi.
Kirkkoon tehtiin 1640-luvulla lattiakorjauksia. Lisäksi kirkon lattian alle on tehty käytön aikana lukemattomia hautauksia. 1830-luvun laajennustöissä suuri määrä kulttuurikerrosta poistettiin kirkosta ja purettujen seinien kivet jätettiin lattian alle.
Kirkossa tehtiin vuonna 1983 arkeologisia tutkimuksia restauroinnin yhteydessä. Kirkon lattian alla oli yhdeksän sukuhautaa, joista yksi oli tiilestä, yksi kivestä ja kuusi hirsistä rakennettua. Osa oli holvihautoja ja osa salvoshautoja. Yksikään haudoista ei ollut vuonna 1983 ehjä. Kulttuurikerros tutkittiin yhtenäisenä. Erillisiä hautauksia ei pystytty erottelemaan, mutta tiiliset ja hirsiset sukuhaudat jätettiin paikalleen. Niiden sisällä ollut kulttuurikerros tutkittiin seulomalla. Pohjoista ristisakaraa ja suurinta osaa eteläisestä ei tutkittu. Kirkon ulkopuolella ei myöskään tehty kaivauksia. Kirkon sisältä löytyi kaksi alttarinjäännöstä, niistä sakaristosta itäulkooven edustalta löytynyt on ilmeisesti keskiaikaisen alttarin jäännös. Luut haudattiin kaivausten jälkeen kirkon itäpäätyyn.
Kirkon lattian alta on runsaasti kaivauslöytöjä. Niihin lukeutuu mm. ristiretkiaikainen vuorikristalliriipus, neljä hopeista hevosenkenkäsolkea, kaksi hopeista rengassolkea, hihnansolkia, kirjanheloja, sormuksia, koristeneuloja ja nuppineuloja. Löydöissä on myös tekstiilijäännöksiä ja orgaanisia löytöjä.
Löytömateriaalista osa vaikuttaa kaivauskertomuksen perusteella esihistorialliselta. Paikan maantieteellinen sijaintikin on sellainen, että kirkko vaikuttaa perustetun esihistoriallisen asuinpaikan ja/tai kalmiston paikalle.
Lempäälän kirkkoon hautaaminen lopetetiiin vuoteen 1780 mennessä. Sen jälkeen vainajia haudattiin vain kirkkomaahan, joka oli alunperin aidattu lankkuaidalla. On mahdollista, että kirkon ympärillä on ollut keskiajalla kiviaitakin, jolloin hautausmaa on todennäköisesti ollut nykyistä pienempi. Nykyinen kiviaita hautausmaan ympärille tehtiin 1775. Sitä on jatkettu hautausmaan laajentuessa länteen ja pohjoiseen. Hautausmaalla on sijainnut luuhuone kirkon eteläpuolella ja yksittäisiä hautaholveja ja kappeleita, joista ainakin osa purettiin vuoden 1735 tienovilla. |