Tontonmäen laella on vanha talon paikka ja autioksi jäänyt, viimeistään 1920-luvulla pystytetty asuinrakennus, sauna ja aitta sekä riihen jäännökset ja navetan kivijalka. Pihapiiriä reunustaa viljelyä varten raivattu pitkä ja erittäin hyvin säilynyt kiviaita, joka itse asiassa kiertää koko viljellyn alueen. Kiviaidan sisäpuolella sekä rinteellä, mäelle johtavan tien molemmin puolin, on useita viljelyröykkiöitä, joista osa on korkeita ja kartiomaisia, osa matalampia, joko pyöreitä tai pitkänomaisia. Mäen laki on ollut hyvää viljelymaata, koska mäki on supra-akvaattinen vedenkoskematon paikka ja hallanvaara on ollut vähäinen. Varhaisin viljely mäen laella saattaa ajoittua jo 1800-luvun lopulle.
Pihapiirissä on kaivon lähellä iso kivi, jonka kyljessä on hakkaus: Olli Eronen 15.8.1961. Talon poika, joka muutti myöhemmin Australiaan, hakkasi tekstin kiveen kun viereen saatiin tehdyksi kaivo. Sitä ennen vesi otettiin lähistöllä olevasta lähteestä.
Lähellä Tontonmäelle johtavan jyrkän tien ja mäen pohjoispuolta kulkevan metsätien risteyksessä, talolle johtavan tien oikealla puolella, vanhassa kuusikossa myös isoja, sammaloituneita viljelyröykkiöitä. Paikka on ns. Panski(n)aho, jossa on huomattavan korkea ja peruskarttaan merkitty pystyseinäinen kivi. Seudulle ilmaantui 1920-luvulla Vintus-nimisenä tunnettu maankiertäjä, joka rakensi majansa kiven viereen niin että kiven yksi sivu toimi seinänä. Muiden seinien kiviperustaa on vielä havaittavissa. Muutaman vuoden kuluttua mies katosi seudulta yhtä yllättäen kuin oli tullutkin.
Tontonmäki on kiviaitoineen ja röykkiöineen poikkeuksellisen hyvin säilynyt ja edustava esimerkki itäsuomalaisesta viljelyhistoriasta. Viljelyröykkiöitä on yhteensä useita kymmeniä ja kiviaita on kokonaisuudessaan satoja metrejä pitkä. |
tillbaka
Koordinater