| Anmärkningar: Kohde sijaitsee Merijärven kirkolta noin 5 kilometriä pohjoisluoteeseen ja Pyhäjoen Pyhäkoskesta noin 1,5 km etelään Pyhäjoen länsipuolella. Yleispiirteiltään maasto on kalliopaljastumien, pienten suoalojen ja lähinnä moreenia olevien alueiden kirjomaa. Pyhäkoskelta Merijärvelle johtavalta tieltä Niemelänperälle vievän tien eteläpuolella on laaja hakattu ja äestetty/laikutettu ja ojitettu hakkuualue, joka maaperältään on hiekkaa ja kalliota. Merijärven tieltä noin 500 metrin päässä on hakkuuaukealle johtava metsäautotien pisto etelään.
Heti metsätien pään kohdalla hakkuuaukealla erottui muuta harmaasävyistä hiekkaa keltapunaisempi alue (Alue 2), missä esiintyi myös muutamia palaneita kiviä, osin vähäisinä keskittyminä. Paikalla havaittiin vain kaksi heikkolaatuista kvartsia, jotka jätettiin paikoilleen. Tämän kohdan eteläpuolella oli matala, pohjaltaan kosteikkoinen ja umpeenkasvava hiekkakuoppa, joka on merkitty ainakin vuoden 1980 peruskartalle. Tämän eteläpuolella oli jälleen väriltään muusta alueesta eroava pienialainen, arviolta parin aarin laajuinen alue (Alue 1). Myös täällä esiintyi palanutta kiveä, selvästi runsaammin kuin pohjoisemmalla alueella. Lisäksi paikalta löytyi muutama heikkolaatuinen kvartsi-iskos sekä hieman palanutta luuta. Lähellä mainittua vanhaa hiekkakuoppaa oli äestysurassa/-ojassa muodoltaan ja kooltaan hioinlaakaa muistuttava kivilaatta, jossa ei kuitenkaan ollut hiontajälkiä. Vastaavaa laattamaista kiveä ei alueella muuten näyttänyt esiintyvän. Kivilaatasta puolenkymmentä metriä kaakkoon oli turpeen päälle nostettu noin vajaan kuution kokoinen hiekkakasa, johon vastikään oli istutettu männyntaimi. Kasan päällä erottui pieni pala asbestisekoitteista keramiikkaa. Koska hiekkakasa oli siirrettyä hiekkaa, käytiin se läpi, jolloin saatiin talteen pari kvartsia, hieman luuta ja parikymmentä keramiikanpalaa, joiden koko vaihtelee murusista hieman tulitikkulaatikkoa suurempaan. Joukossa on yksi reuna- ja yksi pohjapala. Kylkipaloista ainakin kaksi on selvästi profiloitu. Vaikka paloissa ei ilmeisesti ole selvästi havaittavaa koristelua, on kyseessä varhaismetallikautinen keramiikka.
Havaintokohtien välillä oleva vanha sorakuoppa lienee tuhonnut osan asuinpaikasta, mahdollisesti sen keskeisimmän alueen. Metsänuudistuksen jälkeen asuinpaikasta on ehjänä jäljellä vain satunnaisia rippeitä.
Kohde tarkastettu 16.6.2010 |
tillbaka
Merijärvi Nivalansuo (pohjoinen) Tarkastus; Tarkastus; 2010
