Tsahkaljärven ja tämän lounaispuolella sijaitsevan lammen välisellä moreeniharjanteella, suojaisen notkelman kaakkoislaidalla, on loivassa rinteessä suorakaiteen muotoinen liesilatomus 1. Koillispuolella on pieni lampare, joka peruskartassa on vesikuoppa. Latomuksen reunakivet ovat pitkänomaisia, ja se on kooltaan noin 140 x 95 cm.
Aiemmin tunnetusta latomuksesta noin 35 m lounaaseen, loivasti itään viettävällä moreeniharjanteen rinteellä, havaittiin vuonna 2011 kahden toisiaan sivuavan kivikehän muodostama pitkänomainen, noin 220 cm mittainen, itä-länsisuuntainen liesilatomus. Läntisempi kivikehä on pyöreä, halkaisijaltaan noin 70 cm. Itäisempi kehä on soikea, kooltaan noin 150 x 110 cm. Kivien koko vaihtelee välillä 15–30 cm. Kivikehien yhtymäkohdassa ja latomuksen itäpäässä ovat muita kookkaammat, halkaisijaltaan noin 40 cm kokoiset kivet.
Kohteesta tavatut liesilatomukset ovat keskenään erityyppisiä, ja ne voivat hyvinkin olla peräisin eri aikakausilta. Ilmeisesti paikkaa on hyödynnetty lyhytaikaisena asuinpaikkana useita kertoja, kenties pitkänkin ajanjakson aikana.
Skapat: 27.1.2011 Senaste förändring: 12.9.2024
Underobjekt
Liesilatomus 2
Typ: stenkonstruktioner, läggningar
Koordinater ETRS-TM35FIN N: 7668517 Ö: 257001
Skapat: 4.12.2012
Undersökningar
Sami Viljanmaa ja Pirjo Rautiainen/MH luontopalvelut inventering 2010
Sami Viljanmaa ja Pirjo Rautiainen besiktning 2011
Anmärkningar: Metsähallitus, Lapin luontopalvelut. Kulttuuriperintökohteiden inventoinnin tarkennus Kilpisjärvi 2011.
Skapat: 4.12.2012
Oula Seitsonen kartering 2019
Anmärkningar: Domestication in Action -hanke. Näytteiden otto.
Skapat: 15.7.2021
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
MV/141/05.04.01.00/2021 ENONTEKIÖ, Esihistoriallisen ja historiallisen ajan saamelaisten poronhoitokohteiden kartoitus sekä ajoitus- ja maaperänäytteiden otto 2019. Tutkimusraportti.